Vaaleista paahdoista löytyi aineistoa kirjahyllystä pikkuisen havaintoa.
Mathilda Langlet
Täydellinen käsikirja perheenemännille (1885)
Kirjassa löytyy neuvot IHAN joka asiaan.
Lainaus
----------------------------------------------
Tuskin on mitään juomaa maailmassa, jota niin väärin käsitellään, kuin tuota terveellistä, virkistävää ja hyvänmakuista kahvia. Sellaisissaakin kodeissa, joissa ruoanvalmistus on laittomaton, hämmästyy niissä käytetyn kahvin laadusta. Sekin on jo paha, että siihen sekoitetaan enemmän tahi vähemmin epäterveellisiä lisä-aineita, mutta kun pavut ovat päälliseksi kovin paahdetut ja keitetään vanhassa "porossa" eikä ole kirkasta, silloin tulee varsin tuskalliseksi nauttia sellaista kauheata sekoitusta pelkästä kohteliaisuudesta. Jos tämä kaikki tapahtuu säästäväisyydestä, on se kuitenkin anteeksi annettavaa, vaikka silloinkin olisi parempi, ett'ei keittäisi kahvia laisinkaan, vaan joisi sen sijaan maitoa tahi "pelkkää vettäkin". Mutta jos se tapahtuu huolimattomuudesta, silloin sitä tuskin voi anteeksi antaa, sillä semmoinen alköön ajatelkokaan perheenemännäksi tulemista, joka ei tiedä eikä ymmärrä, miten kahvi on keitettävä tahi miltä sen on silloin maistuminen, kun se hyvää on.
Kahvin paahtaminen on hyvin tärkeä toimi; siitä riippuu koko juoman arvo. Tätä nykyä kuulee tosin sanottavan, ett'ei saa paahtaa kahvia liian ankarasti, jota syystä se ei muka hyvää tule. Mutta sitte rupeaa kentiesi joku toinen selittämään, että juuri silloin se hyvää tuleekin, kun pavut ovat kovasti paahdetut, ja siinä sitä sitte ollaan. Tutkikaamme siis asian todellista laitaa.
Kun kahvia paahdetaan eli, kuten myöskin sanotaan "poltetaan" tuntee kukin kahvista lähtevän väkevää ja voimakasta hajua. Tämä on juuri kahvin omituinen tuoksu, joka sille antaa tuon hienon, miellyttävän maun. Jota enemmän sitä haihtuu, sitä vähempi arvo kahvinpavulla on. Ja jota enemmän niitä paahdetaan, sitä arvottomammaksi ne tulevat. Kun nyt paahtaessa melkoinen osa kahvipavun aineksia haihtuu, vähenee niiden paino, samalla kun niiden koko kuumentuessa isonee. Vaaleaksi tahi vaalean ruskeaksi paahdettu kahvi menettää painostansa 15 prosenttia ja paisuu ko'oltansa 30 prosenttia; Tummanruskeana menettää se 20 prosenttia painostansa ja paisuu ko'oltansa 50 prosenttia; Mustanruskeana paisuu se 50 prosenttia, mutta menettää painostaan 25 prosenttia. Tästä käy selville, että kahvi vaan huononee kovemmasta paahtamisesta, kuin mitä äsken neuvottiin.
Kahvi on poltettava eri paahtimessa, eikä, kuten siellä täällä on tavallista, padassa tahi uuniin pantavassa pitkässä pannussa. Pyörivä paahdin on varmaankin soveliain...........
....Hyvät kahvimyllyt ovat jo varsin yleisiä. Seinään kiinnitettävät jauhavat sangen joutuisaan, mutta usein ne pitävät hirmoista jyrinätä. Nämä ovat kuitenkin kentiesi soveliaimmat. Aivan mitättömät ovat nuo vanhat työntölaatikolla varustetut, sillä usein sattuu, että laatikko liukuu ulos, tahi että huolimaton palvelustyttö, pantuaan kahvipavut tuuttiin, unohtaa panna laatikon paikoillensa, ja että kahvi siis tulevalla kerralla jauhaessa juoksee myllyn pohjalle.
Mylly ei saa jauhaa liian hienoksi, sillä silloin käy jauhaminen hirmuisen hitaasti, eikä kahvikaan tahdo silloin tulla selkeätä.
Hyvistä javalaisista tahi ceylonilaisista tulee parhainta kahvia. En tahdo tässä puhuakaan mokkakahvista, koska sitä niin harvoin on saatavissa. Papuja ei saa polttaa tummemmiksi, kuin miltä hyvin keitetty kahvi päivää vastaan pannusta kaataessa näyttää; vaaleampia ne kentiesi vahingotta saavat olla, vaan ei tummempia.......
----------------------------------------------------
Jos joku jaksoi tänne asti lukea, niin hogasi heti, että kyllä sitä ennenkin mielipiteitä ja hyviä neuvoja annettiin. Kirjasarja (2 nidettä) on uusiopainos vanhasta kirjasta. Siitä saa neuvot ihan mihin tahansa asiaan, olipa kyse sian teurastuksesta, isännän miellyttämisestä, piian kurittamisesta........
O.K.