Olen nyt kokeillut metallisuotimella kolmea eri kahkeutta aeropressillä ja kaikissa eri lämpötiloja. Joka kerta täysin vailla "pohjatuntumaa" se maku. Maistuu eri asteissa tuhka eikä juuri mikään muu. Pitäydyn edelleen rasvateoriassa, että ainoa jäjellinen maku mitä tuossa pavussa on kaikki rasvassa.
Viimeinen varmistus teorialleni oli, kun tein samalla reseptillä kattilassa ja aeropresillä kahvia pannujauhatuksella. Kattilassa tehdyn valutin "tiheän keittiö siivilän" läpi, eli käytännössä se oli varmaan vähän pressosuodintakin isompireikäinen ja kuppiin tuli vähän sakkaakin. Kattilaversio omasi edes vähän makua ja "pohjaa", kun taas aeropress versio oli vain tuhkaa.
Näiden todisteiden valossa taidan jättää paperisuodin testit väliin. Kylmäuuttoa pitää kokeilla jossain välissä.
"Rasvateoria" ei kuitenkaan välttämättä ole
aivan täysin aukoton. Jonkin sortin gurunakin pidetty Scott Rao kertoo kirjassaan 'Everything But Espresso' bodyn ja suutuntuman (oletan siis että tästä on kyse) tulevan rasvasta
ja niistä 'hitusista' (fines), joita luonnollisesti pannukahvissa ja vastaavissa suodattamattomissa kupposissa on helposti enemmän kuin tavalla tai toisella suodatetuissa kahveissa.
Siksi ehdotin samoilla parametreilla (mutta eri filsuilla) suoritettua aeropressiä, koska paperifiltteri suodattaa tehokkaammin rasvaa kuin metallinen. Muutoinhan vertailut eivät tuota kunnollisia tuloksia, koska jo pelkkä myllyn vaihtaminenkin vaikuttanee dramaattisesti 'hitusten' määrään - saati sitten filtteröinti...
Eri asia onkin se, että kuka sen sitten analysoi, kuinka paljon enemmän hitusia on metallifilsulla (tai s-diskillä) uutetussa aeropressissä kuin paperilla suodatetussa.
Noh, eiköhän se pussi onneksi ole kohta testattu, vai olikos se pirulainen kilon paketti?