chop chop...
On mahdotonta sanoa, että mikään suoraan johtuisi mistään. Varsinkaan että joku tietty maku johtuisi jostain tietystä käsittelystä. Tai korkeintaan jos puhutaan makuvioista.
Mutta, mutta... monsunointi on kuitenkin tunnettu jo aika pitkään ja olettaisin että aikoinaan on havaittu se, että ennen käsittelyä kahvi maistuu erilaiselta kuin käsittelyn jälkeen (? vai ?). Käsittelyhän kai sai alkunsa kun haluttiin toistaa pitkän laivamatkan aiheuttama muutos maussa "keinotekoisesti".
Lisäksi Arabicaa on viljelty Intiassa 1600 luvulta asti, mutta robustaa vasta 1900 luvulta alkaen, eli alkuperäinen malabar on ollut puhdasta arabicaa.
Catimor on hybridi, jossa on Timoria ja jotain muuta lajiketta (en muista mitä). Timor taas on peräisin robustasta. Kaikki varmasti tietävät robustojen makuprofiilin: hapokkuus on lähellä nollaa.
Näyttäisi olevan
Caturra ja Hibrido de
Timor, joista Timor nimensä mukaisesti hybridi (hienommin sanottuna: luonnollinen lajienvälinen hybridi arabicasta ja robustasta arabican "ilmiasulla"). Etsiskelin milloin tuo olisi luotu ja
tämän oivan sivun perusteella löytyi jopa vuosiluku 1959 ja Portugali.
Mutta päätelmääsi (?) "Catimorissa geeni tai pari robustaa (jotta kestää paremmin tauteja) => hapokkuus luontaisesti vähäistä" pidän hieman suoraviivaisena?
Intiassa kahvi kasvaa melkoisen matalalla, lämpimässä ja kosteassa. Koska arabica keskimäärin vaatii toisenlaisia kasvuoloja, rajaa tämä käytettävien lajikkeiden määrää.
Ilmeisesti tärkein syy näiden hybridien käyttöön on nimenomaan vastustuskyky tauteja vastaan (mm. Coffee Leaf Rust). Kai se puhdas Arabica siellä muuten kasvaisi ihan hyvin ja pitkäänhän sitä kasvatettiinkin (pitkälle yli 300 vuotta - tuosta CLR taudista on ensimmäiset havainnot Sri Lankasta 1869 ja tästä eteenpäin 20 vuoden aikana se ilmeisesti tuhosi koko Aasian kahvintuotannon ja Sri Lankassa siirryttiin teenviljelyyn - "pitäkööt kahvinsa"
). Maun laatuun matalat kasvuolosuhteet toki vaikuttanevat, mutta on se silloinkin varmasti robustaa parempaa.