Minäkään en ole koskaan tykännyt suodatinkahvista, jota peruskoneella markettien paketeista keitetään. Enkä sitä pahemmin juonutkaan.
Itselläni harrastus alkoi ulkomaantuliaisina Ibrikillä keitellen. Kun kotikaupungista ei saanut kreikkalaista tai turkkilaista kahvia, aloin tilaamaan papuja paahdettuna toiveiden mukaan paahtimolta ja sitten raakapapuina ja paahtamaan itse. Tätä kautta tutustuin tuorepaahtoihin ja siitä alkoi keittely laajenemaan myös muihin metodeihin. Huomasin, että suodatinkahvikin on hyvää, kun on hyvät pavut. Espresso kiinnostaa nykyisin eniten makumaailmaltaan - vaikkei se enää ole niin muodikasta. Työpaikalla keittelen edelleen ibrikillä libanonilaista kahvia. Sitä kun saa nykyisin täältäkin. Ehkä ibrik ja espresso kiinnostavat eniten siksi, että en ole koskaan pitänyt isoista kahviannoksista. Pieni tilkka riitää, kunhan on hyvä ja intensiivinen maku.
Kofeiinina en ole kahvia koskaan ajatellut. Nuoruudessa nautittiin kofeiinia tabletteina, että jaksoi viettää viikonloppua. Mutta siitä hölmöilystä on aikaa, olin nuori 1980-luvulla. Silloin ei ollut energiajuomia, joita en ole kertakokeilua enempää juonut. Joskus entisessä ammatissa kokeilin Batterya yövuorossa, kun se tuli markkinoille. Ei sopinut, ei saanut nukuttua sitten yövuoron jälkeenkään.
Luulen, etten ole kofeiinista riippuvainen. Ei tule päänsäkyä vaikka jäisi aamukahvi juomatta.