Hei,
ja kiitos tämän foorumin aktiiveille! Täältä löytyneet vihjeet ja neuvot olivat esiarvoisen tärkeitä, kun toteutin unelmani kunnon espressokeittimestä. Luin muutaman viikon foorumin juttuja, kun mietin keittimen valintaa. Opin mm. että yhtä oleellista on hankkia kunnon mylly. Samalla tulin perehtyneeksi yksityiskohtaisesti espresson valmistuksen saloihin. Ilman tätä etukäteisopiskelua ei ensiaskeleeni baristana olisi varmastikaan sujuneet yhtä onnellisesti.
Viimeperjantaina posti toi erinomaisesti palvelleesta Caffetoriasta tilaamani Silvia-keittimen ja Rocky-myllyn.
Lauantaina valmistin ensimmäiset espressot. Rockyn karkeussäädön asetin arvoon 7. Jauhoin tuplasihdin täyteen kahvia ja tamppasin sen ilmeisestikin aikamoisella voimalla. Sen verran sähläsin, että unohdin pyyhkäistä sihdin reunat puhtaaksi ja kahvan kiristyskin taisi jäädä hieman vajaaksi, koska kahvia pursui myös kahvan sivusta. Valuma-aika oli reilusti päälle 30 sekuntia. Esperesso oli kuitenkin kohtuullisen näköistä - cremaakin oli havaittavissa. Koemaistajana toimineen vaimon arvio mausta oli: ”Ihan hyvää, mutta aika hapokasta”. Olin samaa mieltä.
Toinen yritys: Hieman kohtuullisempi tamppausvoima ja kahva koneeseen kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Nyt muistin myös lämpötilasurffauksen: Uutto alkoi, kun boilerin merkkivalon sammumisesta oli kulunut n. ½ min. Valuma-aika oli edelleen yli 30 sekuntia, muttei kovin paljon. Nyt liika hapokkuus oli poissa ja makua luonnehdimme pelkästään sanalla ”hyvä”. Tuo tuntui jo aikamoiselta onnistumiselta, joten päätin jättää uudet yritykset seuraavaan päivään.
Kolmas yritys seuraavana aamuna. Säädin myllyä yhden pykälän karkeampaan eli arvoon 8. Muuten samat toimet kuin toisella kerralla. Se oli siinä: Juoma valui hunajan tavoin kuppeihin valutusajan ollessa n. 25 s. Crema oli runsas ja väriltään kaunis. Makua saattoi nyt luonnehtia ”todella hyväksi”.
Maidon vaahdotuskin onnistui ongelmitta – kiitos foorumin vihjeiden ja digitaalisen paistomittarin. Tosin lattearte on vielä hieman hakusessa. Vaikka taiteilijan ei pitäisi selitellä teoksiaan, olin pakotettu kertomaan, että vaimon cappuccinon pinnalla kellunut valkoinen lammikko esitti itse asiassa sydäntä. Maku oli kuitenkin selittelemättä onnistunut.