No eipä kyllä kauheasti ole tullut vastaan sellaisia papuja, joissa yksinään olisi kaikki ominaisuudet. Missä on hienoja aromeja, ei ole juurevuutta ja päin vastoin.
Miksi ihmeessä siinä kahvissa pitää olla kaikki ominaisuudet? Eihän jokaiseen ruokaan laiteta kaikkia mausteita ketsuppeja ja sinappeja unohtamatta?
Annan nyt esimerkin viimepäivien suosikkikahvista:
Tegu AA. Valmistettu suodattamalla (mistä tässä ketjussa on siis kyse). Lopputuloksena paksun makea (paksurunkoinen) kahvi joka maistuu marjamehulle. Jos vertaan tuota mihin tahansa eteen tulleeseen peruskahvisekoitukseen niin häviävät tälle kyllä 10-0 - löytyy makua, makeutta ja ryhtiä (eikä ole missään nimessä vetistä edes paperisuodattimen läpi valmistettuna).
Blue Mountain ei tosiaan ole mikään suuri elämyskahvi, mutta se on hyvin tasapainoinen yksinään. Siitä kai sen suosio.
Kannattaa lukaista Sweetmariasin
kuvaus Jamaikalaisista kahveista - antaa varsinkin kattavan kuvauksen niistä. Mutta jos tuolla todetaan Blue Mountainista: "Don't expect huge fireworks in the cup - the character of Jamaican coffee is about it's mild balance and subtlety in flavor.", niin ainakaan minulle ei tuosta välity kuva "juurevasta" kahvista.
Käsittääkseni (laadukas) Blue Mountain erottui aikoinaan vain muista saatavilla olevista lajikkeista edukseen (ja selvästi). Lajike on laadukas, kasvuympäristö erinomainen ja tuotantoon nähtiin vaivaa - mutta nykyisin tämä ei ole enää mitenkään harvinaista erikoiskahvimarkkinoilla. Japanilaiset sattuivat innostumaan Blue Mountainista ja ottivat tavaksi ostaa käytännössä koko sadon. Muulle maailmalle jäi sitten rippeet joista saattoi pyytää hyvää hintaa.
Parempaa kahvia saa sekoittamalla.
Nämä ovat tietysti maku- ja mielipidekysymyksiä. Jos sanoisit "Monipuolisempaa kahvia saa sekoittamalla" niin olisin voinut olla samoilla linjoilla, mutta että parempaa... ei. Kyllähän esimerkiksi mansikka-vanilja pehmis on monipuolisempi kuin pelkkä mansikkapehmis, mutta kyllä ne minusta ovat kumpikin ihan yhtä hyviä.