Kahvin voisin katsoa harrastukseksi, mutta ruoanlaittoa en, koska se on kaiken intohimon ohessa päivittäinen välttämättömyys. En myöskään harrasta lukemista, vaikka luen jatkuvasti, koska lukeminenkin on minulle välttämättömyys. Kahvi ei ole välttämättömyys. Siksi se voisi olla harrastus.
Tässä kohtaa mennään mielestäni vähän metsän puolelle. Välttämättömiä asioitako ei voi harrastaa? Eli jos joku käy säännöllisesti kilpakävelijöiden piirisarjan kisoissa ja harjoittelee päivittäin niitä varten, sitä ei kuitenkaan voi pitää harrastuksena (vaikka se selkeästi muutoin täyttäisikin harrastuksen tunnusmerkit) koska kävely on useimmille välttämätöntä liikuttaessa paikasta toiseen, tai vaikka vain viedessä roskat ulos. Joskus on pakko juostakin kun on oikein kiire. Jos kerran tai useammin on pakon edessä juossut, niin siinäkö se sitten meni se juoksu-/lenkkeilyharrastus?
Samoin bussi- tai taksikuski, joka keräilee vanhoja autoja, käy kokoontumisajoissa, tekee niillä huviajeluja, osallistuu autoharrastajien toimintaan päivittäin ja vieläpä rassaa niitä autojaan vapaa-ajalla, ei kuitenkaan voi harrastaa autoja, tai autoiluja, koska autot ja autoilu ovat hänelle välttämättömyys. Heti jos hän irtisanoutuu, niin samalla silmänräpäyksellä hänestä tuleekin autoharrastaja...
Voiko Postin työntekijä harrastaa postimerkkeilyä?
Itse ainakin harrastan ruoanlaittoa, viikonloppuisin usein vähän hifistellenkin.
(minunkaan mielestäni hifistely ei liity rahaan, vaan huolellisuuteen ja tarkkaavaisuuteen sekä pyrkimykseen saada aikaiseksi jotain poikkeuksellisen hyvää)
Missä vaiheessa kotiruoanlaitto sitten muuttuu harrastukseksi? Sanoisin, että jos sitä kohtaan osoittaa suurta kiinnostusta ja aktiivista pyrkimystä tiedon ja taidon kasvattamiseen.
BTW, joidenkin ammattilaisten suhtaumisessa hifistelyyn tietyssä mielessä ymmärrän sen, ettei joku miellä itseään hifistelijäksi, jos ajatellaan että hifi kuuluu kotiin (vrt. alkuperäiset hifi-laitteet, jotka nimenomaan olivat kotilaitteistoja). Mutta toisaalta, kuinka moni probarista sitten töräyttää ne aamukahvit valmiiksi jauhetusta juhlamokasta pesemättömällä krupsilla?
Oliko tässä kaapista astumisessa ja pohdinnassa mitään järkeä? Tai sitten voisin kysyä kysymyksen, jonka voisin olettaa Oskunkin esittävän: tarvitseeko näitä niin monimutkaisesti pohtia tai määritellä?
Ei tietenkään tarvitse. Eihän tämä ihan samaan kastiin kuulu kuin hengittäminen, nukkuminen, syöminen tai verojenmaksu...
Suhtaudutaan tähän vaan ihan harrastuksena.