Itse suosittelen vakoilua
Kaupungilla kierrellessä voi tutkia mainostetaanko ikkunoissa pienpaahtimoita.
Toiseksi. Kavilan ulkopuolella voi kurkkia ikkunasta millaista keitintä tiskin takaa löytyy. Voi naamioida toiminnan siihen, että kurkkii onko kahvilassa tilaa. Tyhjään kahvilaan ei kannata mennä. Jos ei ole asiakkaita, ei paikalla ole mitään hyvää tarjolla - niin kapitalismin pelisäännöt toimivat.
Kolmanneksi. Ennen tiskille tilausta tekemään menoa voi kierrellä pöytien keskellä ja kurkkia
onko asiakkaiden kupeissa hyvä crema, tai hienot latteartit, tai onko pöydillä pienissä pressokannuissa singleoriginia uuttumassa ajastinten kanssa. Tämän voi naamioida vapaan pöydän hakemiseksi.
Tässä vaiheessa voi vielä paeta paikalta.
ja vuodattaa muutaman kyyneleen heikon tason vuoksi ja kun ei saa kahvijanoa tyydytetyksi.
Tai sitten voi mennä tiskille ja paljastaa epäilyksensä kysyen: Osaatteks te käyttää noita laitteita?
Pohjimmiltaan olen sitä mieltä, että elämässä pitää ottaa riskejä ja reissussa ei aina saa hyvää kahvia. Jos hyvä osuu kohdalle, kannattaa sinne mennä uudestaan. Toki edellä esitettyjä havaintoja voi tehdä
Ainakin, jos minä huomaan jonkun tiskillä saavan ylipitkän espresson, ja olen seuraavana vuorossa, en sittenkään tilaa sitä espressoa.
Ravintoloita kierrellessä vilkaisen aina onko paikallista väkeä syömässä. Se on usein tae hyvästä ruoasta. Mutta miksi yrittää tunnistaa kahvila. Eikös meillä ole suu kysyä. Kyllä minä olen saattanut kysyä jossain puodissa hyvää kahvilaa tai ruokapaikkaa - ainakin ulkomailla. Joissain paikoissa, kuten Istanbulissa neuvoja saa kysymättäkin, mutta niihin ei kyllä voi aina luottaa.