jahas, mitähän tästä osaisi sanoa.. alku hiukka hankalaa mutta niin se kai aina on uusien asioiden kanssa. Ensimmäisenä nakkasin manuaalin nurkkaan ja aloitin viheltelyn:
Papuja laariin, kahva telineeseen ja purut kahvaan esimiehen elkein. Surruti rur rur kyllä isi osaa kun on Hestonin neuvot katsottu tubesta niin että riittää. Lämmittelin kuppeja ja sitä kahvaakin välissä koska videoissa neuvottiin. Sitten tamppailtiin ja ihmettelin hieman miten voi olla välystä.. noh kyllä se siitä, kakskyt kiloa painetta tampperiin ja muahan ei mitkään purut määrää. Kahva paikalleen, kuppi alle ja napista tilaus sisään. Katseltiin siinä pojan kanssa jännittyneenä painemittarin neulan tasaista nousua kunnes kuului äänekäs PSSSSSSSSIIIIIIIIHHHHHHH, neula laski ku sipilän kannatus ja laite projektoi kaksi identtistä varpusparvea 180 astetta eri suuntiin. Lattiasta kattoon, ikkunoille, valkoisille verhoille sekä seinille. Mmmm... hyvä isi, hienosti vedetty. Syykin selvisi, se suodatin mikälie doppiomysteeriohylsy oli jäänyt asentamati. Nooh, pienen (ison) siivoilun jälkeen tuli vähän luettua sitä manuskaa ja pari päivää harjoiteltuani sain ekan kupillisen kitkerää tervankaltaista mönjää kuppiin asti. Oikeasti, ne ekat kaksi päivää menivät oikean jauhatuskarkeuden hamuilussa, laite jauhoi niin hienoa pölyä sihtiin ettei paine riittänyt nesteen puristamiseen kakusta läpi. Se, tai sitten multa loppui yleensä uskallus ja painoin resettiä kun parinkymmenen sekunnin vartomisen jälkeen litku ei vieläkään näkynyt.
Nyt parin viikon hämmestylyn ja kummastelun jälkeen uskallan väittää oppineeni jotain. Papuja on mennyt pari pussillista (á 250g) ja maidon vaahdotuskin onnistuu miten kuten. Mukava ja koukuttava harrastus.
Se täytyy sanoa että jonkinlaiset traumat tuo jätti, pidän yhä kämmentä siinä kahvan vieressä just in case kun tuota helvetinkonetta operoin.