Mainittakoon tähän keskusteluun yleisenä tilannepäivityksenä se, että hienommalla jauhatuksella nakukahva ei enää pahemmin ruiski. Uuton tasaisuudessa on vielä tekemistä, kun pinnan tasoitus tapahtuu "ravistelu/täristely" -menetelmällä. Tämä siksi, että täysi kahvallinen vaatisi n.22-24 grammaa puruja ja itse annostelen n.18-20 grammaa.
Pitäisi kehittää joku tasoitin vajaille koreille...
Maku on aika hyvin kohdallaan. Pakko mainostaa sen verran, että Silviassani on nyt PID. Vaikka en hirveän hyvin vielä osaa maistaa kahvin eri nyansseja, niin olen kyllä kokeillut mitä vaikuttaa kolmen asteen heitto alaspäin uuttolämpötilassa. Aika hirveätä se viileämmällä uutettu. Uuttojen kesto oli sama, massassa oli hieman eroa, muistaakseni 30gr ja 36gr (+-2). En usko kuitenkaan, että noin suuri makuero voisi johtua pelkästään uuttomäärän erosta.
On minulle käynnyt jo vahinkokin: Pari pahuksen hyvän makuista shottia!
Edellisenä päivänä olin juonnut danio-decafia, joka maistui, paremman sanan puuttuessa, kahvilta. Semmoinen perusmaku, vailla kummempia vivahteita. Sitten sain paketin hasbeanista ja heti ensimmäisellä siemauksella aistini valloitti erittäin monisävyinen ja täynnä makuvivahteita oleva juoma. Vieläkin tulee vesi kielelle kun sitä muistelee. En ollut edes tietoinen, että kahvista voi löytyä niin monia aromeja/makuja, kuin hyvästä viinistä konsanaan.
ehkä hyvä shotti johtui tuoreista pavuista (hasbeanista, paahdettu 9 päivää takaperin, juuri avattu pussi) tai sitten lämpötilat osuivat kohdalleen tai molemmat. Seuraavana päivänä keittiö oli viileämpi (ja pavut tietty vanhempia) ja keittiön lämpötila tietysti vaikuttaa myös siihen kuin vesi jäähtyy ennen päätymistä portafiltteriin ja tuolloin maku ei ollut enää yhtä mahtava. Hyvä kuitenkin.
Toivottavasti kyseessä ei ollut elämäni ainoa(t) "godshot"
.