Selvästi revanssi Juhla Mokan ja Presidentin välillä pitänee joskus järjestää, niin moni "siihen parempaan kahviin" uskova sukulainen on jo asiaa kauhistellut...
Ja sellainen revanssi on nyt järjestetty.
Mukana oli kolme kahvia: vasta-avattu Juhla Mokka, vasta-avattu Presidentti ja vanha Juhla Mokka. Vanha kahvi avattiin reilu viikko sitten ja laitettiin ilmatiiviiseen astiaan, jota avattiin tässä välissä muutamia kertoja. Eli tarkoitus oli simuloida tiiliskivikahvia siinä vaiheessa kun pussi alkaa olla lopuillaan.
Menetelmä oli perinteinen cupping sokkona, maistelijoita yksi eli minä. Avustaja sekoitti kupit, purut olivat samannäköisiä ja käyttäytyivät samalla tavalla, joten maistelu oli ihan aidosti sokko.
Koska puruissa ei ollut yhtään hiilidioksidia ja ne eivät kelluneet ollenkaan vaan vajuivat pohjaan, niin pöyhäisin niitä kerran veden lisäämisen jälkeen. "Break the crust" oli myös varsin nimellinen vaihe, koska "crust" oli vain kainoa vaahtoa kupin reunoilla. Jotta aromeja irtoaisi nuuhkittavaksi, niin sekoitin hieman pinnalta tuossa vaiheessa.
Seuraavaksi muistiinpanot. Järjestys oli: 1. tuore Presidentti, 2. tuore Juhla Mokka ja 3. vanha Juhla Mokka.
Purujen aromit:
1. hedelmäinen, metallinen/messinkinen
2. kukkaisa
3. selvä messingin aromi
Kahvin ensiaromi ("break the crust"):
1. vanilja
2. makea, mausteinen, paahteinen
3. pahvinen, mustaherukkainen
Kahvin ensimaku (n. 4 min):
1. mauton
2. hento hedelmäisyys
3. pahvinen
Kahvin maku (jäähtynyt sopivaksi):
1. käynyt marjamehu, kevyt sitruunaisuus, outo hapokkuus
2. leipämäinen, aprikoosimainen hapokkuus, hyvä kokonaisuus
3. messinkinen, pahvinen
Maistoin oikein mikä kahvi oli mikäkin. Vanha kahvi oli helppo erottaa ja Presidenttikin erottui, kunhan kahvi sai vähän jäähtyä. Jos näille pitäisi antaa arvosanat 1-5, niin Presidentti olisi ehkä 2, Juhla Mokka 4 ja vanha kahvi 0.
Maistelun lopputulema oli juuri se, mitä olin mielessäni spekuloinut ja mitä tv-raadissakin maisteltiin. Presidentti on ehkä hieman monivivahtaisempi kahvi, mutta sitä vaivaa luonnoton hapokkuus. Hapokkuus menee vähän kemiallisen puolelle, konetiskiaine on ainoa nimi jonka sille osaan antaa. Niinpä kokonaisuus ei ole niin erityisen hyvä: erilaisia hentoja kivoja aromeja, ja konetiskiainetta. Voisi spekuloida että onko Presidentistä yritetty sekoittaa pehmeämpi ja vähähappoisempi kahvi, mutta koska se pitää kuitenkin paahtaa hyvin vaaleaksi niin lopputulos on vähän outo.
Juhla Mokka sen sijaan on selkeämpi ja suoraviivaisempi. Hapokkuus on kivasti hedelmäisyyteen kallellaan, aprikoosi tai vastaava sitruunaa makeampi (appelsiini?) hapokas maku kuvaa sitä hyvin. Tässäkin tapauksessa näytekupissa oli minusta kokonaisuus hyvin kohdalleen ja voisin väittää, että siinä oli kupillinen varsin mainiota kahvia, jota hörpiskeli ilokseen.
Minun aikaisempi käsitys Juhla Mokasta on ollut aikamoisen huono, ja selitys sille löytynee tästä maistelusta myös. Harvoin kun saa Juhla Mokkaa, joka on avattu juuri ennen keittämistä ja keitettykin vielä oikein. Viikon vanha on mennyt jo aivan piloille. Kun tiiliskiven avaa, niin se imaisee ilmat sisäänsä ja siitä alkaakin sitten kello käymään. Kiinnostava aihe olisikin kokeilla, että kauanko purut säilyvät suunnilleen tuoreen veroisina. Valmispurujen tapauksessa kyse voi olla vain parista tunnista.
Vanhojen purujen makua kuvasin yllä messingillä. En tiedä kuinka ymmärrettävä kuvaus se on, mutta varmaan aika lähelle pääsee jos seisottaa messinkipannussa vettä. Aromiin olen törmännyt esimerkiksi kun nuuhkii messinkisen turkkilaisen käsimyllyn pesässä olevia puruja. Kahvipuruihin aromi tulee hapettumisen seurauksena, ja ilmeisesti jotain hapettumista tapahtuu messingin ympärillä myös?