Minä ihan tämän keskustelun innoittamana tutkin, miten tuo oma tiskikone kuivauksen hoitaa. Kyse siis pari vuotta vanhasta karvalakki-Mielestä.
Kuivaus siinä tapahtuu ihan lämmöllä, kuten aina ennenkin. Lämpö höyrystää veden astioiden pinnalta. Jollain puhallin/vesikeinolla (aiemmasta ymmärryksestäni poiketen) höyrystetty vesi kondensoidaan ymmärtääkseni ensisijaisesti laitteen sisään, mutta osin myös seinille.
Joka tapauksessa astioiden pinnalta vesi lähtee lämmöllä. Pelkkä kylmän veden kanssa läträäminen ei riitä kuivaamaan astioita järjellisessä ajassa, väitän. Tiedä sitten, onko olemassa jotain haitek-koneita, jotka hoitavat kuivauksen jotenkin toisin, mutta asiaa tutkittuani, olen siinä käsityksessä, että ainakin suurin osa nykyisistä koneista kuivaa lämmöllä ja poistaa veden kondension avulla. Kondension vaihtoehto on kostean, kuuman ilman syöttö pois koneen sisuksista.
Pesuaineet ovat 70-luvulta tähän päivään kehittyneet huikeasti. Liukenevuutta on parannettu, ja samalla sitä, että kuinka hyvin pesuaine huuhtoutuu astioista pois. Hankaavia ainesosia on vähennetty, pesutehoa todennäköisesti lisätty. Vielä kymmenkunta vuotta sitten koneessa tiskatut lasit olivat nopeasti sameat, koska pesuaineet perustuivat osin mekaaniseen hankaamiseen. Nykyisellään en juuri lasien sameutumista huomaa, varmasti sitä tapahtuu (kunnon verrokki toki puuttuu), mutta ei mitenkään siinä määrin kuin aikoinaan. Kalkkitahrojen kanssa asialla ei ole varsinaisesti tekemistä. Mikäli vesi on senverran kovaa, että kalkkitahroja muodostuu, ei siihen vaikuta se, miten astiat pesee, vaan miten ne kuivaa. Kaappikuivaus tuottaa liki samalla tavalla kalkkitahroja kuin kuivaaminen lämmön avulla.
Suomessa on vesi pääosin niin pehmeää, että astioiden kalkkitahroista ei juuri tarvitse huolehtia. Me olemme suosiolla jättäneet koneesta pehmennyssuolat ja huuhtelukirkasteet pois, emmekä käytä mitään multitablettejakaan, vaan vanhanaikaisesti jauhetta. Mitään kalkkiongelmaa ei kuitenkaan ilmene.