Muovilla ja muovilla on toki eroa. Pavonin sylinterissä taitaa olla nylon-vaippa, jolle kuuma vesi on aika yhdentekevää. Sama homma polypropyleenin suhteen, mistä AP on tehty.
Vanhimmat AP:t oli tehty polykarbonaatista, missä oli PBA:ta, mutta ilmeisesti sen liukeneminen nesteisiin on vähän liioiteltua ollut mediassa.
Jossain espressokoneen sisuksissa olevista tiivisteistä ei kannata kantaa mitään murhetta, niiden kontakti siihen veteen on oikeastaan olematon.
Mekaanisen rasituksen irroittamat pienet muovihiukkaset on sitten vähän mysteeri. On loogista välttää ruoan kanssa kontaktissa olevia mekaanisen rasituksen alaisia muoveja, jos jotain. Eli juurikin Pavoni ja AP on niitä ongelmallisimpia tapauksia.
Muovin vaarattomuus ruoansulatuksessa tulee siitä ymmärryksestä, mikä meillä on makroskooppisten muovihiukkasten käyttäytymisestä. Isot kappaleet holahtaa ruoansulatuksen läpi tuosta vaan, ilman mitään vaikutuksia. Vaan meillä ei ole oikeastaan mitään muuta tietoa toistaiseksi pienten hiukkasten käyttäytymisestä elimistössä paitsi, että se poikkeaa siitä, miten isot hiukkaset käyttäytyy. Se, että ihmisten verestä löytyy muovia kaikkialla maailmassa pistää kyllä miettimään. Toisaalta meillä ei ole tiedossa, että mitä haittoja se aiheuttaa, vai aiheuttaako mitään.
Jotta saadaan asia perspektiiviinsä, todetaan tässä, että varmaankin n. 90% niistä toimista, mitä oman terveytensä eteen voi tehdä tulee suolan määrän, rasvojen laadun, liikunnan määrän ja tupakoinnin kautta. Nuo on ne isot tekijät, kaikki muu on nappikauppaa. Espresson sisältämät huonot rasvat on terveyden kannalta merkityksellisempiä kuin siihen espressoon Pavonista irronneet nylon-hiukkaset.