No kun Italia-ketju avattiin taas niin voisihan sitä kirjoittaa pikkuisen havainnon keväiseltä Venetsian reissulta, jossa sai tuntea itsensä hölmöksi turistiksi, vaikka saapasmaassa onkin tullut oleskeltua suhteellisen paljon.
http://www.eshopcaffedeldoge.com/ Caffe Del Doge -nimisessä vanhassa paahtimokahvilassa tuli käytyä, se kun löytyi monista suosituksista ja olisi tehnyt mieli napsia papujakin mukaan. Ensivaikutelma oli erittäin mielenkiintoinen, tiskin takana rivi myllyjä (noin 10) Mazzer Mini-E:tä, joissa jokaisessa eri papua. Listalta voi siis valkalta mielensä mukaan pavun ja pyytää baristaa tekemään kahvin. Hintoja en missään nähnyt, mutta tiskillä kun jo notkuin valmiiksi niin tilasin jonkun Sidamo-pohjaisen ja kuubalaisen SO -espresson. Nuorehko naisbarista pyyteli kovasti istumaan vaikka tulin tiskille tilaamaan juomia ja hieman siinä hämmentyneenä intin vastaan että haluan seisoskella tässä ja katsella valmistusta. Barista intti vastaan ja käski istumaan, noh, menin sitten istumaan ja kieltämättä jalat puutuneena kävelystä istahdus teki ihan hyvää. Siinä kun neiti sitten toi kahvit ja vedet, niin ymmärsin mistä on kyse, eli millainenkohan loppulasku sitten tuleekaan. Kuubalaisesta näki heti että kahvi on aliuuttunut/pavut vanhoja, maistoin, menin valittamaan. Tässä vaiheessa mukaan tuli sitten se perinteinen kielimuuri, ei mennyt mikään kommentti baristalle lajitteluun. Jankkaamisen jälkeen barista sanoi että "it's not strong coffee", vaikka tähän asti olin baristalle italiaa puhunut. Vastahakoisena hän teki minulle uuden espresson joka oli laadultaan samaa kuraa kuin ensimmäinenkin. Tästä alkoi hirveä älämölö baristojen kesken, en tiedä mitä puhuivat, osoittelivat suuntaani ja pyörittelivät päätään. Lievää ylimielisyyttä oli kenties havaittavissa
.
Närkästyneenä sitten lopulta kassalle maksamaan ja kuitissa summa 8,80 euroa, joka ei nyt loppujen lopuksi älyttömän paha ollut, sidamolainen espresso oli kuitenkin ihan juotava. Sidamo taisi olla päivän tarjous 3 euroa ja kuubalainen sitten 5,80 euroa. Kauniimpi osapuoleni huomasi selkäni takana olleen kyltin (jota en siis itse huomannut) jossa mainittiin englanniksi että pöydässä juotu kahvi ei ole listahintainen. Hintalistaa en kuitenkaan missään nähnyt
Perinteiset lasiset papusiilot kahvilasta löytyi myös, josta voi ostaa papuja mukaan. Yleensä nuo ovat vanhaa ja väljähtynyttä, joten en ostanut, sekä kilohinnat pyörivät 40 euron paremmalla puolella, joten ei kiitos. Kokemus kahvilasta oli muutenkin jokseenkin ärsyttävä, joten ei tehnyt mieli antaa heille ropoakaan enää lisää.
Venetsian seudun espressot olivat sitä perustasoa, eli kyllähän niitä juo mutta ei niistä kyllä kiksejä enää saa. Joskin yleishavaintona se, että yhä enemmän espressot tehdään nopeasti hutiloiden ja osan kahveista saikin juoda hampaat irvessä. Euron hinta tuntui olevan aika vakio monessa paikassa.