Nyt on jotain konkreettista, vihdoin! Tämä modaus alkoi paisua jo pienten vastoinkäymisten ratkaisemisen vaatimien ponnistelujen takia hieman ylivoimaiseksi, mutta nyt ollaan selvästi loppusuoralla.
Silvian höyrytysputken vaihto kannatti, ehdottomasti. Vaahdotus tapahtuu nyt huomattavasti helpommin, kuin alkuperäiselä tuutilla. Oma tekniikka oli pielessä, mutta se korjautui välittömästi, kun luin tuon höyrytysohjesivun, linkkauksesta kiitokset jiiteelle. Tekniikka on vain niin toisenlainen, se tuuttihan piti upottaa maitoon syvälle, jotta maito pääsee kiertämään yläosan mikrovaahtoreiän kautta takaisin höyrytyspään sisään.
Höyry on kosteampaa, kuin Brewtuksella. 150 g:n maito painoi vaahdotuksen jälkeen 187 g, aikaa meni about 40 s. Eli vettä tuli laskujeni mukaan muhkeat 24,7 %. Tärkein on kuitenkin mielestäni vaahto. Alla kuvaa höyrystä ja maidon liikkeestä vaahdotuksen aikana. Oli hieman hankala pitää pilliä maidon pinnalla, joten ei ihan paras esimerkki, mutta näyttää maidon kumpuilun. Eli kyllä boilerissa potkua yksittäisiin vaahdotuksiin on.
Mukana on myös kuvaa opv:n loppusijoituksesta. Poistoputken ja säätöventtiilin vedin muovirungon läpi ja poistoputki menee nyt siis yläosan metallipohjan ja siitä ylempänä olevan muovilattian välissä. Säätöruuvi osoittaa suoraan alas, ja pohjaan on porattu reikä, josta pääsee pyörittelemään säätöruuvia ilman, että ulkokuorta tarvitsee irroittaa.
Jouduin vaihtamaan vesiputken opv-boileri -välille. Se löytyi Kaffecentralenista, joku Gaggian purkuosa. KC:ssa pyöriteltiin päätä pellepelottomalle... Pidemmälle putkelle joudun tekemään vielä läpiviennin muoviseen sisäkuoreen, jotta se mahtuu olemaan ulkokuoren alla hankaamatta sitä.
Viimeöisten essovääntöjen jäljiltä aamulla oli hieman järkyttynyt olo, mutta nyt kahvi alkoi jo onnistua sinne päin. Vielä on säädettävää kahvin kanssa, mutta epäilen vahvasti, että jos ei muut koneen heikkoudet huomattavaa tasokorotusta torpedoi, niin todennäköisimmin boilerin pod-kompromissiratkaisu. Melkolailla jokaisessa kakussa, jonka saa ehjänä ulos grupposta (ei ole ihan helppoa sen tiivisteulokkeen takia), on kanavia alhaalla olevan kakun reunan ja korkeamman keskiosan kulmauksessa. Eli jääräpäisesti väittäisin yhä, että kakku ei kestäisi sitä turpoamisen aikana tapahtuvaa pystysiirtymää, josta aiemmin oli jo puhetta. Tästä olisin kiinnostunut kuulemaan vielä mahdollisia vastaväitteitä, onhan täysin mahdollista, että tampaus tai distribuutio on ne heikot lenkit.
Paineventtiili pitäis virittää johonkin kahvaan, ja säätää tarkemmin uuttopaine. Pidaamaan en usko ryhtyväni. Eli vielä olis "pientä laittoa", mutta tässä vaiheessa vedän hieman henkeä projektin kanssa. Tämä on ollut juuri sellainen "koulutus", jollaiseksi koko touhua alunperin suunnittelinkin. Olen oppinut mm. uutosta, vaahdotuksesta sekä espressokeittimen tekniikasta huomattavasti enemmän, kuin mitä olisin pelkästään täällä sekalaisia keskusteluja lukemalla tai kahvia uuttelemalla.
Lopuksi on vielä todettava sellainen asia, että oikeasti Retro on mutkaton laite tehdä yksittäisiä espressoja tai cappuchinoja/latteja. Vain tuo boilerin pohja harmittaa, se on mielestäni ikävä suunnitteluvirhe. Laite on totaalimanuaalisuudestaan huolimatta suhteellisen helppo käyttää, kunhan espresson vaatiman perustyön on hyväksynyt ja opetellut. Tiedän varsin hyvin, ettei tämä ole mikään E61-Silvia-HX- kone, mutta hintaisekseen laiten on ihan suhteellisen asiallinen. Lukkarin rakkautta varmaankin...
Kiitos kaikille aktiivisesti apua tarjonneille! Kysyä saa, tarjoan tietoa, jos siitä jollekin on apua.