Meinaat että olisi vaikea keksiä mitä hyvää telkkarista ei tule?
Ei suinkaan, vaan lähinnä minkä
tyyppistä sisältöä olit vailla.
Polanskin Chinatown? Vampyyrintappajat? Vuokralainen?
Tarkovskin Solaris? Stalker? Peili? Nostalgia?
Bergmanin Mansikkapaikka?
Coenin Barton Fink? Millers Crossing?
MacKendrickin Naisentappajat?
Boormanin Syvä joki?
George Roy Hillin Teurastamo nro 5?
Robert Hamerin Kruunupäitä ja hyviä sydämiä?
Robert Altmanin Pitkät jäähyväiset?
Alan Parkerin Noiduttu sydän?
Klimovin Tule ja katso?
Hal Ashbyn Tervetuloa Mr. Chance?
Abel Ferraran Paha poliisi?
Lumetin Hikinen iltapäivä?
Allenin Manhattan?
Hawksin Syvä Uni?
Wylerin Loma Roomassa?
Blake Edwardsin Aamiainen Tiffanylla?
Wilderin Sabrina? Kesäleski? Piukat paikat? Poikamiespoksi?
Ernst Lubitschin Ollako vai eikö olla?
Lutettelit kauhean kasan klassisia elokuvia joista on todella moni esitetty viimeisen viiden vuoden aikana televiossa.
Onko tuollaisia elokuvia tullu sitte niin paljon enemmän 90-luvulla? Ehkä siinä mielessä jos ei ota huomioon että 2000-luvullakin on tehty joka vuosi ärjettömästi elokuvia ni siinä mielessä tietty valinnanvaraakin on myös laadukkaissa ja indiemmissä elokuvissä enemmän kuin silloin.
Minusta on kuitenkin melko epätotuudenmukaista rinnastaa nykyinen televisiotarjonta markkettikahveihin ja sanoa, että se artisaanien tuorepaahto puuttuu sieltä kokonaan.
Televisio painottaa erittäin reilusti amerikkalaista peruskuraa, jota voidan tehdä halvalöla ja jota monet tahtovat katsoa. Silti kyllä sieltä edelleen tulee nimenomaan lähinnä Teemalta paljon kaikkea muutakin. Tietysti televisio on rajatumpi kuin kirjasto sehän on toki selvää.