Ristretto
Kahvikeskustelu => Kahvinvalmistuslaitteet, kahvimyllyt ja -tarvikkeet => Aiheen aloitti: Johan - Syyskuu 14, 2007, 15:53:47 ip
-
Olen mielenkiinnolla lukenut asiantuntevaa foorumianne ja päätin nyt itsekin rekisteröityä. Olen jo pitkään ollut espresson juomisen harrastaja, mutta melko vähäisessä määrin keittämisen. Kotoa kyllä löytyy vanha Krups, mutta parempaa laitetta odotellessa se on päässyt pölyttymään.
Keittimen hankinta olisi siis edessä, mutta itse kahvin maun lisäksi arvostan keittämisen/laitteen puhdistamisen suhteen helppoutta ja haluankin keittää kahvini annosnappeja käyttäen. Olisiko teillä vinkkejä, minkälainen laite kannattaisi napeilla keittämiseen valita ja onko annosnappien suhteen jotakin suositusta?
----------------------------------------------------------------------
KIITOS kaikille alla vastanneille vastauksista. Vielä ehkä pari jatkokysymystä. Onko mielestänne niin, että ei kannata panostaa esim. 400-500 euroa (jota pidän tämän hankinnan ylähintarajana) laitteeseen jos aikomus on keittää lähes pelkästään annosnapeilla? Entä mitä mieltä olette Gaggian keittimistä?
-
Vanhemmillani on jokin Krupsin perusmalleista - eikä minkäänlaista kiinnostusta kahvin jauhamiseen itse. Varmasti syynä on oma esimerkkini Minimokalla, joka tunnetusti ei ole se siistein markkinoilla olevista myllyistä. Heidän ratkaisunsa espresson suhteen on annosnappien käyttö.
Olen ollut kuitenkin positiivisen yllättynyt laitteistolla aikaansaadun espresson laadusta. Shottia ei voi luonnollisestikaan vertailla vastajauhetuista pavuista paremmalla kotikeittimellä tehtyyn juomaan, mutta ihan kelvollista juotavaa sillä saa - peittoaa useimpien Helsingin ravintoloiden ja kahviloiden tarjoaman juoman.
Tärkein ominaisuus annosnapeissa on kuitenkin se, että ne on pakattu yksittäisiin suojakaasupakkauksiin. Olen koittanut ainakin Danesin ja Moakin nappeja, markkinoilla näkyy olevan muitakin. Ei-yksittäispakattujen laatu romahtaa jo päivässä.
Olen huomannut joissakin asiallisissakin kahviloissa ulkomailla koneita joilla tehdään nappikahvia. Ilmeisesti kofeiinitonta? Laitteita siis löytyy.
-
Melkein kaikki ns. markettikeittimet sisältävät nykyisin sihdin E.S.E nappeja varten. Jos oikein "huonosti" käy, Krupsin huollosta saa E.S.E sihdin, joka käy nykyiseen koneeseesi! Voit myös pistää vanhan Krupsisi pihalle ja ostaa uuden version, hintaa about 99 euroa.
cartman
-
Solis SL-70:ssa on mukana nappifilsu. Ja (uuteen) Silviaankin on kait saatavilla nappimahdollisuus.
-
Solis SL-70:ssa on mukana nappifilsu.
Kokeilin Pauligin podeilla, mutta homma ei oikein toiminut - valui liian nopeasti. Laite pitäisi kai säätää podeille sopivaksi (uuttoaika, paine tms.), eikä se Soliksen tapauksessa laitetta avaamatta onnistu.
-
Onko mielestänne niin, että ei kannata panostaa esim. 400-500 euroa (jota pidän tämän hankinnan ylähintarajana) laitteeseen jos aikomus on keittää lähes pelkästään annosnapeilla?[/i]
Jos pitäisi keittää pelkästään annosnapeilla niin itse en ostaisi minkäänlaista espressokeitintä vaan hyvän suodatinkeittimen ja/tai chemexin ja suodatinjauhatukseen sopivan myllyn (tämmöisiä löytyy jo suht edullisesti). Säästyneet rahat käyttäisin laadukkaaseen papukahviin. Tällätavalla saisi ainakin omasta mielestäni (paljon) parempaa kahvia aikaiseksi. Onhan se espresso hyvää kun sen kunnon laitteilla ja raaka-aineilla valmistaa, mutta sitten kun se on huonoa, niin se on mielestäni todella huonoa (verrattuna nyt ihan vaikka huolella valmistettuun suodatinkahviin).
-
jiitee wrote:
Jos pitäisi keittää pelkästään annosnapeilla niin itse en ostaisi minkäänlaista espressokeitintä
Tarkoitatko että annosnapeilla tulee aina huonoa espressoa? Miksi sitten nappikahvoja tehdään kalliimpiinkin keittimiin? Ja ei kait esim. Kaffecentralen myisi annosnappeja jos niillä keitetyn espresson laatu olisi aina huono? :wink:
-
Tarkoitatko että annosnapeilla tulee aina huonoa espressoa?
Huono on suhteellinen käsite, mutta ei se ainakaan hyvää ole. Nämä ovat tietenkin makuasioita, mutta minusta huono espresso on vain tummaa kahvia, eikä edes hyvää sellaista. Ja hyvää tummaa kahvia voi valmistaa tosiaan vaikka suodatinkeittimellä, tai pressopannulla. Eli minunkin neuvo olisi miettiä jotain muuta valmistusmenetelmää.
Se hyvä puoli annosnapeissa tietysti on, että kun hankkii kunnollisen keittimen niin sitä voi käyttää myös puruilla eli siirtyminen "oikean" espresson maailmaan onnistuu helposti. Tai voi vaikkaa käyttää ristiin, eli nappeja silloin kun ei ehdi tai jaksa säätää ja puruja sunnuntaiaamuisin.
Miksi sitten nappikahvoja tehdään kalliimpiinkin keittimiin?
Koska ne käyvät kaupaksi.
Ja ei kait esim. Kaffecentralen myisi annosnappeja jos niillä keitetyn espresson laatu olisi aina huono? :wink:
Kaffecentralen taitaa myydä niitä samasta syystä, eli kun niitä kyseltäisiin kuitenkin. Eivät he annosnappien kannattajia ole. :)
-
Tarkoitatko että annosnapeilla tulee aina huonoa espressoa?
Huono on suhteellinen käsite, mutta ei se ainakaan hyvää ole. Nämä ovat tietenkin makuasioita, mutta minusta huono espresso on vain tummaa kahvia, eikä edes hyvää sellaista.
Eiköhän se nyt kuitenkin ole niin, että yhtälailla annosnapeilla kuin muillakin menetelmillä valmistettuja espressoja on hyviä ja huonoja. Ei tilanne ole noin mustavalkoinen. Kysymys on nimenomaan makuasioista. :-)
-
Eiköhän se nyt kuitenkin ole niin, että yhtälailla annosnapeilla kuin muillakin menetelmillä valmistettuja espressoja on hyviä ja huonoja. Ei tilanne ole noin mustavalkoinen. Kysymys on nimenomaan makuasioista. :-)
Ei se ihan kyllä ole. :( Sanomasi pitää paikkansa toiseen suuntaan: puruista tehty kahvi voi olla huonoa - ja usein onkin. Pahimmillaan se on huomattavasti pahempaa kuin nappikahvi, koska säätövaraa on enemmän ja siis säädöt myös saa enemmän pieleen.
Jos kuitenkin otetaan jonkinlainen hyvän espresson määritelmä, jonka ainakin jossain määrin kahviin perehtyneet ihmiset ovat valmiit yhteisesti hyväksymään, niin annosnappikahvi ei sitä vaan yksinkertaisesti koskaan täytä.
Toki sitten voi vedota makuasioihin ja spekuloida sillä kuinka hyvää sen hyvän olla pitää, mutta jos nyt vaikka laitetaan kaikki maailman espressot riviin ja jaetaan ne tasan huonoihin, kohtuullisiin ja hyviin, niin ei sinne viimeiseen lokeroon nappikahveja pitäisi eksyä. Eli minusta nappikahvien kaltaisten kevyiden uuttojen luokittelu samaan kasaan hyvien ja vaivalla tehtyjen uuttojen joukkoon ei tee oikeutta hyville espressoille (tai niiden tekijöille). Jos annosnapeilla saisi aikaan oikeasti vertailua kestäviä espressoja, niin itsekin käyttäisin niitä! Valittavasti vaan tässäkin asiassa ilmaisia lounaita ei ole. Hyvän eteen joutuu näkemään vaivaa. :(
Asian ydin on siinä, että espressokone on laite joka tuottaa painetta nimenomaan kahvipanosta vasten. Koneeseen laitettava kahvi on siis oikeastaan koneen "usein vaihdettava osa", eikä pelkästään makuainetta jota sinne syötetään kahvin tekemiseksi. Niinpä jos kahvipanos on vääränlainen, ei uuttokaan ole oikeanlainen. Prosessi on siis rikki. Oikeanlaisella kahvipanoksella prosessi taas toimii kuten pitää, siis uuttopaine ja aika on kohdillaan. Toki maku voi yhä olla huono, jos kahvi on huonoa, uuttolämpö väärä tms.
Miksi sitten annosnappi ei pysty samaan kuin tuoreelta jauhettu kahvi? Siihen on kaksi syytä. Ensinnäkin, jotta panos olisi tiivis ja pystyisi oikeasti tuottamaan riittävän vastuksen 9 barin uuttoon, se ei saa olla yhtään kuivahtanut. Ja jauhettu kahvi kuivahtaa nopeasti, joten yksittäispakattukaan annosnappi ei tätä vaatimusta täytä. Toinen syy on siinä, että panoksen tiiviys on se "säätömutteri" jolla uutto säädetään toimimaan kuten halutaan. Ei siis ole oikeanlaista tiiviyttä, vaan se riippuu laitteista, kahvilaadusta, ilmankosteudesta ja monista muista asioista. Annosnappi on kuitenkin valmiiksi jauhettu, joten sillä ei voi ottaa tätä huomioon. Ja koska liian tiivis on paha juttu (mitään ei tule ulos => kuluttaja on tyytymätön), jauhetaan napit helposti vähän liian karkeiksi.
Toki olen aika kokematon annosnappien suhteen, joten voi olla että en vain tiedä mihin ne parhaimmillaan voivat pystyä. Jos joku tietää kertoa että annosnapeilla saa aikaan edes suunnilleen esimerkiksi tämänkaltaista jälkeä, niin myönnän olleeni väärässä:
http://i19.photobucket.com/albums/b178/dagard43/Brewtus%20Article/NakedExtraction.jpg
-
Eiköhän se nyt kuitenkin ole niin, että yhtälailla annosnapeilla kuin muillakin menetelmillä valmistettuja espressoja on hyviä ja huonoja. Ei tilanne ole noin mustavalkoinen. Kysymys on nimenomaan makuasioista. :-)
No makuasioitahan ne jossain mielessä ovat. Mutta kahvin suhteen ainakin itselläni mielipide jonkin "hyvyydestä" on muuttunut melko radikaalisti kun olen päässyt vertaamaan sitä johonkin toiseen. Näin kävi esim. valmiiksijauhettujen purujen ja Silvian kanssa. Kun en ollut paremmasta tietoinen niin pidin tällaista kahvia melko hyvänä (olihan se vahvaa ja "aromikasta" verrattuna suodatinjuhlamokkaan). No sitten tuli hommattua mylly ja hieman myöhemmin ihan oikeasti tuoreita papuja. Jauhoin sitten noita papuja Silvialle ja valmistin espresson. Ei tuo ensimmäinen itsejauhetuista tehty shotti mennyt valuma-aikojen ja muiden suhteen mitenkään kohdalleen, mutta heti totesin sen että ei ne aiemmat valmiiksijauhetuista tehdyt espressot todellakaan mitään hyviä olleet tähän verrattuna. Samantien totesin että tuoreista pavuista suodattimella tehty kahvikin oli parempaa kuin se Silvialla valmiiksijauhetuista tehty.
Katselin tuossa äskettäin taas noita markettikeittimien mainoksia. Jokaisessa muistettiin mainita heti alussa taikasanat "15 baaria!", käytön helppous ja aromikasta kahvia. Tunnustan että n. 7 vuotta sitten nuo kuulostivat minunkin korviini melko myyviltä ja "hienoilta" lausahduksilta ja olisin ehkä silloin tuommoisen koneen ostanutkin jos rahaa olisi ollut. Nyt olen iloinen siitä että silloin ei sitä rahaa ollut, nimittäin tänäpäivänä olisin todella pettynyt sijoitukseeni.
Tuolloin 7 vuotta sitten olisin varmaan nauranut jos joku olisi väittänyt että 15 euron pressopannulla, 50 euron myllyllä ja tuoreilla ja laadukkailla pavuilla saa aikaan erittäin hyvää kahvia - eihän siinä ole edes missään sitä 15 baaria ja noinkin halpaa muka! Mutta niin se vaan on.
Espressokeitinbisnes on muuten aika hyvä bisnes. Kun keittimet (ja myllyt) joilla saa aikaan oikeasti hyvää espressoa tuntuvat niin kalliilta 25 euron suodatinkeittimiin tottuneille, saadaan kansalle myytyä ihan mielettömät määrät kaikenmaailman muovihärpäkkeitä ja siltikin varmasti melko hyvällä katteella. Kyllähän jokin 1500 euron sijoitus keittimeen ja myllyyn vaikuttaa melkoiselta, mutta kun miettii että ihmiset sijoittavat samoja summia taulutelevisioihin, tietokoneisiin yms. teknisiin härpäikkäisiin jotka saattavat sitten jo 5-10 vuoden päästä olla "vanhentunutta" kaatopaikkakamaa, ei tuo summa siihen keittimeen tunnukaan enää kovin suurelta. Varsinkin kun se keitin hyvin pidettynä porskuttaa silloin vielä kuin uusi (ja sitä pystyy tarvittaessa jopa korjaamaan).
-
Jos kuitenkin otetaan jonkinlainen hyvän espresson määritelmä, jonka ainakin jossain määrin kahviin perehtyneet ihmiset ovat valmiit yhteisesti hyväksymään, niin annosnappikahvi ei sitä vaan yksinkertaisesti koskaan täytä.
Tämä nyt on ihan sama jos sanoisi, että mitään 30 euron viiniä ei voi luokitella viiniksi jos rinnalla on 100 euron viini. Olen omassa viiniharrastuksessani havainnut juuri sen, että kun mennään harrastuksessa eteenpäin, niin lopulta joutuu nöyrtymään ja toteamaan, että tosiasiassa myös edullisemmissa hintaluokissa on erinomaisia viinejä. Aluksi on mustavalkoinen, ei lopuksi.
Miksi sitten annosnappi ei pysty samaan kuin tuoreelta jauhettu kahvi? Siihen on kaksi syytä. Ensinnäkin, jotta panos olisi tiivis ja pystyisi oikeasti tuottamaan riittävän vastuksen 9 barin uuttoon, se ei saa olla yhtään kuivahtanut. Ja jauhettu kahvi kuivahtaa nopeasti, joten yksittäispakattukaan annosnappi ei tätä vaatimusta täytä. Toinen syy on siinä, että panoksen tiiviys on se "säätömutteri" jolla uutto säädetään toimimaan kuten halutaan.
En ole väittänytkään että annosnappi pystyisi samaan kuin tuoreelta jauhettu kahvi. Mutta ei tarvitse pystyäkään.
Toki olen aika kokematon annosnappien suhteen, joten voi olla että en vain tiedä mihin ne parhaimmillaan voivat pystyä.
Etsinkin juuri sitä keitin/annosnappikombinaatiota, joka pystyy mahdollisimman hyvään suoritukseen. Jos se täyttää omat kriteerini, niin enempään ei ole tarvetta.
Lopuksi on tosin tunnustettava, että teidän hyvien kommenttienne ja tämän palstan muiden kirjoitusten perusteella täydellisen espresson metsästys kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta harrastukselta, joten saa nähdä saanko tulevaisuudessa "pidäteltyä" itseäni annosnappien puolella :-)
-
Tämä nyt on ihan sama jos sanoisi, että mitään 30 euron viiniä ei voi luokitella viiniksi jos rinnalla on 100 euron viini. Olen omassa viiniharrastuksessani havainnut juuri sen, että kun mennään harrastuksessa eteenpäin, niin lopulta joutuu nöyrtymään ja toteamaan, että tosiasiassa myös edullisemmissa hintaluokissa on erinomaisia viinejä. Aluksi on mustavalkoinen, ei lopuksi.
Tämä analogia ei nyt ihan käy espresson kanssa. Ei ole nimittäin kyse pelkästään mausta, mutta myös koostumuksesta ja rakenteesta. Väärin ja oikein tehty espresso tuntuvat suussa erilaiselta kuten vetinen velli ja paksu puuro tuntuvat erilaiselta vaikka olisivatkin samoista raaka-aineista tehtyjä. Ja nyt huom: sekä väärin että oikein tehty espresso ei tarvitse vielä olla hyvää espressoa, kumpikin voi olla ihan hyvin jopa epämiellyttävän makuista (jos esimerkiksi uuttolämpötila oli päin seinää jälkimmäisen kanssa). Viinianalogiasi toimisi paremmin jos vertaisin keskenään kotiviiniä ja mitä tahansa "oikeaa" viiniä. Näistä varmaankin pystyt sanomaan kumpi on parempaa (tai edes viiniä)?
Etsinkin juuri sitä keitin/annosnappikombinaatiota, joka pystyy mahdollisimman hyvään suoritukseen. Jos se täyttää omat kriteerini, niin enempään ei ole tarvetta.
Tässä tapauksessa kannattaa lähteä liikkeelle mahdollisimman edullisesta laitteesta, nimittäin kalliimpi hinta tuo todennäköisesti vain laitteelle kestävyyttä lisää makua juurikaan parantamatta, sillä heikoimpana lenkkinä tässä on käytettävä raaka-aine (kuten huonoista viinirypäleistäkään ei saa hyvää viiniä aikaiseksi vaikka miten hienoilla menetelmillä sitä yrittäisi tehdä).
-
Tämä analogia ei nyt ihan käy espresson kanssa. Ei ole nimittäin kyse pelkästään mausta, mutta myös koostumuksesta ja rakenteesta.
Ei viinin arvioinnissakaan ole kysymys vain mausta, vaan selkeästi myös koostumuksen ja rakenteen sekä erilaisten viiniteknisten asioiden arvioinnista.
Väärin ja oikein tehty espresso tuntuvat suussa erilaiselta...
Mutta ainakaan sitä ei voi mitenkään sanoa, että annosnappeja käyttäen tehty espresso olisi väärin tehtyä. Se ei välttämättä ole joillakin kriteereillä riittävän hyvää, mutta toisilla kriteereillä kuitenkin. Toinen esimerkki on että olen tutustunut italialaisiin, jotka pitävät erinomaisena nimenomaan mutteripannulla keitettyä espressoa ja ovat mutteripannun kannattajia. Ei sekään varmaan täytä tiettyjä kriteereitä, mutta ei voi sanoa, että se olisi väärin tehtyä tai että se ei olisi espressoa.
Jos katsoo espresso -sanan etymologiaa ja historiallista taustaa, niin ei sieltä varmasti seuraa se, että ainoa espresson oikea määritelmä/valmistustapa olisi, että se tehdään vain tietyssä lämpötilassa, tietyllä paineella, uuttoajalla ym. ja että jos näitä rikotaan, niin silloin se on väärin tehtyä. :? :-)
-
Toinen esimerkki on että olen tutustunut italialaisiin, jotka pitävät erinomaisena nimenomaan mutteripannulla keitettyä espressoa ja ovat mutteripannun kannattajia. Ei sekään varmaan täytä tiettyjä kriteereitä, mutta ei voi sanoa, että se olisi väärin tehtyä tai että se ei olisi espressoa.
Jos katsoo espresso -sanan etymologiaa ja historiallista taustaa, niin ei sieltä varmasti seuraa se, että ainoa espresson oikea määritelmä/valmistustapa olisi, että se tehdään vain tietyssä lämpötilassa, tietyllä paineella, uuttoajalla ym. ja että jos näitä rikotaan, niin silloin se on väärin tehtyä. :? :-)
Mutteripannulla ei tehdä espressoa vaan kahvia. Käsittääkseni italialaisetkin puhuvat siitä kahvina eivätkä espressona.
Italialaiset ovat kyllä ihan määritelleet mikä on oikea italialainen espresso:
http://www.espressoitaliano.org/index_en.asp?lang=en
... ja juurikin siinä pitää olla lämpötila, paine, uuttoaika jne oikein - muussa tapauksessa se ei ole italialaista espressoa, tarkemmin noista täältä:
http://www.espressoitaliano.org/doc/EIC%20-%20Eng%20-%20LQ.pdf
...josta lainaus:
What characteristics - in technical detail -
are required to obtain Espresso Italiano?
The product certification aims at considering the most
important aspect: the satisfaction of the customers'
expectations of pleasure. However, the technical
specification includes test rules that can be used to answer
this question. The following are some important
conditions to obtain Espresso Italiano - though these
alone would not be adequate to fulfil the quality
requirements:
- Necessary portion of ground coffee 7 g ± 0,5
- Exit temperature of water from the unit 88°C ± 2°C
- Temperature of the drink in the cup 67°C ± 3°C
- Entry water pressure 9 bar ± 1
- Percolation time 25 seconds ± 2,5 seconds
- Viscosity at 45°C > 1,5 mPa s
- Total fat > 2 mg/ml
- Caffeine < 100 mg/cup
- Millilitres in the cup (including foam) 25 ml ± 2,5
... ja mistä nämä määritelmät tulevat? No siitä, että kun nuo muuttujat ovat suurinpiirtein kohdillaan, on todennäköisintä että saadaan aikaan juoma joka täyttää espresson tunnusmerkit. Ja se todella on ihan erillaista ainetta kuin mitä esimerkiksi mutteripannulla saadaan aikaan. En minäkään tuota uskonut ennenkuin maistoin.
Lisäys: Painotetaan asiaa vielä seuraavalla, noilta sivuilta löytyneeltä lausahduksella: "Espresso is one of the most copied products, typically with very poor results. Often the word espresso is used to evoke the Italian style and spirit and is associated to poor quality coffee blends or drinks which have nothing to share with that little cup able to offer a long lasting and superfine pleasure."
-
Olen itsekin taipuvainen ajattelemaan niin, että ollakseen espressoa (laadusta ei siis vielä puhuta mitään) kahvin täytyy täyttää tietyt määritelmät, samoin kuin ollakseen viiniä juoman tulee täyttää tietyt määritelmät.
Aivan eri asia on, onko espresson määritelmä tänään sama kuin se oli Luigi Bezzerran keksiessä painepönttöään kahvitaukojen lyhentämiseksi. Ei varmastikaan ole. Se on elänyt härväinten kehittyessä. Varmasti enemmän vuosisataisen historiansa aikana kuin viinin määritelmä vuosituhansien saatossa.
Omasta mielestäni, jos nyt olisi valmis laittamaan 400-500 euroa haisemaan, niin voisi ihan hyvin olla valmis myös jauhamaan kahvin pavuista. Ei siitä niin hirveä vaiva ole. Ihan oikeasti. Toki noin silmämunalla arvioiden esimerkiksi FrancisFrancis-keitinten podikahvat näyttävät olevan jotain ihan muuta kuin Krupsin ESE-filsut, joten podienkin kanssa pelatessa voisi kuvitella olevan jotain eroa sillä, ostaako sadan vai neljänsadan euron härväimen. Coffeegeekissä arvostivat Francisin X3:a jonkin verran: http://www.coffeegeek.com/proreviews/detailed/francisfrancisx3
Toinen juttu on, että ylipäätään voi olla hyvä idea ostaa podivalmis mutta puruillekin suopea riittävän hyvä kone, elellä podien kera ja tympäännyttyään siihen että kahvi ei maistu siltä miltä se voisi hankkii sen myllyn ja uhraa loppuikänsä espresson kanssa nysväämiseen ja God-shotien metsästykseen. :twisted:
-
Tämä nyt on ihan sama jos sanoisi, että mitään 30 euron viiniä ei voi luokitella viiniksi jos rinnalla on 100 euron viini. Olen omassa viiniharrastuksessani havainnut juuri sen, että kun mennään harrastuksessa eteenpäin, niin lopulta joutuu nöyrtymään ja toteamaan, että tosiasiassa myös edullisemmissa hintaluokissa on erinomaisia viinejä. Aluksi on mustavalkoinen, ei lopuksi.
Tämä analogia ei kyllä oikein toimi, kuten jotkut ovatkin jo todenneet. Viini on suurissa erissä tuotettu valmistuote, kun taas espressoa tuotetaan paikan päällä annos kerrallaan. Valmistusprosessit ja hinnan muodostuminen ovat siis hyvin erilaisia.
Jos haluaa etsiä tuontyyppistä analogiaa, niin sellainen voisi esimerkiksi olla tämä: vaikka oma kokoonpanoni maksoi noin kymmenen kertaa enemmän kuin edullinen levymylly ja pumppukeitin olisi maksanut, vaikka silti monissa tilanteissa ne tekisivät ihan yhtä hyvää espressoa. Eli tosiasia on, että en ole saanut lähellekään yhtä paljon vastinetta rahoilleni kuin olisin saanut simppelimmästä kokoonpanosta, minkä kyllä myönnän oikein nöyrästi.
Annosnapit ovat sinänsä täysin ok ja eikä minulla ole mitään sitä vastaan vaikka niiden tuottamasta kahvista tykkää oikein kovastikin. Ainoa häiritsevä asia on se, että niitä myydään ihmisille kuin napit olisivat ihan sama asia kuin perinteisellä tavalla valmistettu espresso. Tälle vastapainoksi minä ja muut kahvihullut jaksamme foorumeillamme asiasta vaahdota - ettei jää kahvitietouden levittäminen ja sen sisällöstä päättäminen vain kaupallisten toimijoiden varaan. Voisi näin uljaasti muotoilla, että jos kauppias myy ihmisille sitä mitä he haluavat (helppoja ratkaisuja), niin me koitamme neuvoa ihmisille sitä mitä he oikeasti tarvitsevat (laatua ja kestäviä ratkaisuja)... :)
Ja siihen alkuperäiseen kysymykseesi eivät taida tämän foorumin käyttäjät kauhean hyviä neuvoja osata antaa - me kun olemme aika puhtaasti papukahvin käyttäjiä.
Yritetään kuitenkin vielä keksiä jotain vinkkejä. Kuten sanottu, yksittäispakatut napit ovat aika ehdoton juttu. Sitä hyvää kannattaa etsiä lähinnä varmaan italialaisten paahtimoiden tuotannosta. Suomalaiset suurpaahtimot eivät säväyttäne. Erityisesti olisi hyvä löytää ostopaikka (ehkä netistä?), jossa napit olisivat mahdollisimman vähän aikaa sitten valmistettuja. Kaffecentralen voisi olla tässä ainakin hyvä vaihtoehto.
Mitä laitteeseen tulee, tärkeintä on että se tuottaa veden oikean lämpöisenä - toinen tärkeä tekijä eli paine kun nappien tapauksessa nyt väistämättä ei mene aivan kohdalleen. Siksi siis thermoblock-laitteet ovat niitä heikompia valintoja ja boilerilla varustetut taas merkittävästi parempia. Mitä järeämpi laite, niin yleensä sitä paremmin se myös pitää lämpönsä. Eli kyllä periaatteessa 400-500 euron panostus kannattaa juuri tuon lämpötasapainon vuoksi, mutta en osaa sanoa kuinka paljon se lopulta kupissa maistuu - pavuista jauhetussa espressossa ainakin varsin paljon. Ja mainitaan vielä ihan uhalla se, että jos tuon 500 euroa kuitenkin jakaisi vaikka 300 keittimeen ja 200 myllyyn, niin saa kyllä jo oikein kaunista espressoa aikaan sillä tavoin...
Toki myös muuhun käytettävyyteen kannattaa kiinnittää huomiota. Gaggiat ovat ihan hyviä laitteita, ja lähtötason vehkeistä kyllä sellaisia joissa hinta/laatusuhde on todella hyvä. Laitteiden netistä tilaamiseen kannattaa suhtautua vähän varauksella, ihmisillä on ollut jonkun verran huonoja kokemuksia, lähinnä saksalaisista halpadumppaajista.
-
Tälle vastapainoksi minä ja muut kahvihullut jaksamme foorumeillamme asiasta vaahdota - ettei jää kahvitietouden levittäminen ja sen sisällöstä päättäminen vain kaupallisten toimijoiden varaan.
:oops: ... tunnustaudun "vaahtoajaksi". Toivottavasti ei ole täällä kyselijöille oma ehkä välillä turhankin innostunut vaahtoamiseni kuulostanut tylyltä paasaamiselta - sitä en toki tarkoittanut.
Itseäni vain jotenkin "vetää kieroon" mm. kaikenlaiset lehtijutut missä esitellään jotain muovihärpäkettä jolla tehdään "espressot ja lattet" jotka on aina niiiin hyviä - onhan se kallis keitin (suhteessa siihen suodatinkeittimeen) joka sen juoman valmistaa - pakkohan sen on olla hyvää. Sitten kuitenkin se tärkein, eli se raaka-aine nimeltä kahvi jää ihan täysin huomiotta. Ei kai se sitten ole jotenkin "trendikästä" tehdä juttuja ihmisistä jotka tekevät sitä "tavallista kahvia" mutta tuoreista pavuista itse jauhaen - ja tuotos maistuu varmasti paljon paremmalta kuin ne muovihärpäkkeen tuotteet vanhoista valmisjauheista. (Jos jollain on muuten lista asioista joita pitää tehdä ennen kuolemaa, niin sinne kannattaa laittaa pressolla tehty kahvi laadukkaista, tuoreista ja vaaleahkopaahtoisista etiopian/kenian "hedelmäis-kukkaisista" kahveista).
Noh, rahahan se on mikä maailmaa pyörittää ja jos on tarpeeksi "häijy" myymään ihmisille tuollaisia mielikuvia - niin siinähän tienaa sievoiset rahat ilman että ostaja edes tietää tulleensa ns. "lirutetuksi silmään". Mutta toisaalta - jos kuluttaja on tyytyväinen tähän saamansa mielikuvaan - niin kai se on sitten ok. :?
Mm. Illy on rahaa takova bisnesmies joka herättää minussa hieman ristiriitaisia tunteita. Nimittäin hänen ja Vianin toimittama opus "Espresso Coffee - The Science of Quality" on ihan älyttömän hieno teos kaikessa informatiivisuudessaan kahviin (ja espressoon) liittyen. Tosin tässäkin teoksessa muistetaan parissa kohdin mainostaa Illyn tuotteita - juurikin niitä Illyn podeja ja superupeaa aromit vuodenpäivät säilyttävää inertkaasupakkaustekniikka... Onneksi loput 99% kirjan sisällöstä on täyttä (ja rautaista) asiaa.
Mutta olemmehan me Suomalaiset onneksi "kahvirakasta kansaa" - taas taitaa olla lehtien otsikoissa huoli kahvinhinnan kallistumisesta...
-
Ei teidän "vaahtoamisenne" ainakaan minua haittaa :-) :-) . Ymmärrän sen, että asiaan perehtyneet antavat suosituksia omien kokemustensa pohjalta (ja niin pitää ollakin). Olen kyllä vielä hieman eri mieltä siitä, etteikö viini-analogia lainkaan kelpaisi tai siitä, mikä on espresson määritelmä, mutta ehkä tässä lähinnä "häiritsi" se, että kun alunperin kysyin vinkkejä tiettyyn asiaan, niin halusin myös vastauksia juuri siihen mitä kysyin. Mutta ei se mitään, sillä pieni mielipiteiden (erilaistenkin) vaihto on aina virkistävää ja auttaa syventämään tietämystä usein paremmin kuin täysin samaa mieltä olevien sananvaihto :-) . Ja nythän niitä vinkkejä minulle sitten tulikin esim. siitä, että yksittäispakatut napit ehdoton juttu ja että oikean lämpötilan tuottava laite tärkeää jne.
Ja olen kyllä tiedostanut sen, että kuvaamallanne valmistustavalla saa varmasti täydellisemmän lopputuloksen, mutta sellaista en koe tarpeelliseksi tavoitellakaan (ainakaan vielä). Sekin on totta, että ihmisten tietämättömyyttä käytetään esim. mainonnassa hyväksi ja kerrotaan tietyillä laitteilla päästävän aina hyvään lopputulokseen jne. Joten siksikin on hyvä että on asiaan perehtyneitä henkilöitä (kuten tällä palstalla näyttää olevan), jotka "paljastavat" totuuden.
Jos nyt unohdetaan kokonaan tämä keskustelu, kun haluaisin vielä tietää yhden asian, jos nyt kuitenkin päädyn sellaisen 400-500 euron laitteen hankintaan niin tässä on noussut esiin pari vaihtoehtoa (siis mikäli niihin myös se "nappikahva" löytyy). Itse olin ajatellut Gaggia Baby Classia (Kaffecentralissa 475 euroa), mutta sitten tällä palstalla suositellaan paljon suunnilleen samanhintaista Rancilio Silviaa (Cafetoriassa 490 euroa, Espressivo 495 euroa). Kumpaa kannatatte ja miksi? Mikäli laitteen painavuus kertoo mitään niin ulkomitoiltaan jopa hieman pienempi Rancilio painaa 14kg ja Gaggia 7kg.
-
Noista menisin itse Silvian matkaan (paino sen kertoo - toinen on rautaa ja toinen muovia). Lisäksi Silviaa saa Suomesta jossainmielessä järkevämmällä hinnalla, nimittäin tuo Gaggia irtoaa kotiinkuljetettuna 339 eurolla nettikaupasta:
http://www.espressocoffeeshop.com/store/gaggia_classic.html
Mutta, tässä taas pitää sitten pohtia sitä että onko halukas kuitenkin maksamaan tuon erotuksen, 136 euroa varmasti paljon paremmin toimivasta laitetakuusta ja huollosta. Tosin tuolla erotuksella saisi melkein jo jonkinlaisen Gaggian oman myllyn matkaan (159 euroa):
http://www.espressocoffeeshop.com/store/gaggia_mdf_white.html
Mutta jos Silviaan päädyt, niin se melkein kannattaa ensikoneena ostaa Suomesta, sillä siinä tuo hintaero tulee olemaan vain 36 euroa + postikulut (jos vertaa vaikka espressivo/espressocoffeeshop) mikäli oikein laskin.
Lisäys: Hetkinen, sanoit että Gaggia baby, se näyttää olevan sen saman 339 euron arvoinen:
http://www.espressocoffeeshop.com/store/gaggia_new_baby_class.html
ja pitää samalla vähän perua puheita, on tuossa Gaggiassa (babyssa) ainakin kuoret jonkinlaista terästä. Sisuskaluissa sitten taitaa olla suuremmat erot.
-
Kiitos hyvästä vastauksesta!
Tämä selkiyttää valintatilannetta. Pientä pohdintaa vielä ja tilaus vetämään.
-
Muistaakseni tekninen perusratkaisu on noissa nykyään ihan sama, eli yksi boileri, vibrapumppu, OPV ja 3-tieventtiili. Silviassa on kuitenkin järeämpi uuttopää, eli se tuottaa tasaisempaa lämpöä eli parempaa kahvia. Ja muutenkin tekninen toteutus on pykälän verran järeämpi, näkeehän sen jo painossa.
Ja tosiaan, Silvian Suomen hinta on kyllä hyvin kilpailukykyinen.
-
Muistaakseni tekninen perusratkaisu on noissa nykyään ihan sama, eli yksi boileri, vibrapumppu, OPV ja 3-tieventtiili. Silviassa on kuitenkin järeämpi uuttopää, eli se tuottaa tasaisempaa lämpöä eli parempaa kahvia. Ja muutenkin tekninen toteutus on pykälän verran järeämpi, näkeehän sen jo painossa.
Ja tosiaan, Silvian Suomen hinta on kyllä hyvin kilpailukykyinen.
Kiitos tästäkin vastauksesta!
Ja ehkä saatte meikäläisen vielä tulevaisuudessa "käännytettyä" ainoastaan papukahvin käyttäjäksi, jolloin nappien käyttö jää vähemmälle :D Ilmeisesti Silvia tarjoaa tähän myös hyvän lähtökohdan, joten lienee järkihankinta.
-
Jos kuitenkin otetaan jonkinlainen hyvän espresson määritelmä, jonka ainakin jossain määrin kahviin perehtyneet ihmiset ovat valmiit yhteisesti hyväksymään, niin annosnappikahvi ei sitä vaan yksinkertaisesti koskaan täytä.
Tämä nyt on ihan sama jos sanoisi, että mitään 30 euron viiniä ei voi luokitella viiniksi jos rinnalla on 100 euron viini. Olen omassa viiniharrastuksessani havainnut juuri sen, että kun mennään harrastuksessa eteenpäin, niin lopulta joutuu nöyrtymään ja toteamaan, että tosiasiassa myös edullisemmissa hintaluokissa on erinomaisia viinejä. Aluksi on mustavalkoinen, ei lopuksi.
Viini-analogia on varsin kiintoisa. Viinin ja kahvin makuarvostelussa on paljon yhteistä. Varsin laajalti kai ollaan yksimielisiä mm. siitä, että hyveitä ovat tasapainoisuus ja kompleksisuus.
Mistä osasista kompleksisuuden sitten tulisi hyvässä kahvissa ja viinissä muodostua riippuu jo enemmän aidosti subjektiivisista mieltymyksistä. Samaan tapaan on hankalampaa saavuttaa konsensusta siitä, missä suhteessa mitäkin on oltava, jotta kokonaisuutta voidaan oikeutetusti sanoa tasapainoiseksi. Näkemykset ja mieltymykset näiden suhteen ovat kuitenkin muovautuvia. Ja kiintoisaa on, että riittävän pitkälle viedystä harrastuneisuudesta vaikuttaa seuraavan huomattavaa konvergenssia eri yksilöiden välillä.
Muovautuvuus, tärkeää kyllä, mahdollistuu vain rikkomalla tottumuksia. Näin muuten syntyy myös se tilanne, jossa voivat olla yhtä aikaa oikeassa (tai ainakin vilpittömiä) sekä se, joka sanoo että nappikahvi ei kerta kaikkiaan hyvään yllä että se, joka sanoo että nappikahvia on mainiota.
Lisäksi on huomattava, että on mahdollista arvostaa makustelun kohteen ominaisuuksia, kuten x:n ja y:n suhdetta tai z:n esiinpistävyyttä, vaikka mikään näistä piirteistä ei ansaitsisikaan kehuja makumieltymysten mittarilla ja parhaassa tapauksessa pyrkiä ponnistelemaan mieltymyksiensä laaja-alaistamisen eteen.
On selvää, että nappikahvin ja espresson eron korostaminen ei suinkaan ole "ihan sama jos sanoisi, että mitään 30 euron viiniä ei voi luokitella viiniksi jos rinnalla on 100 euron viini". Viinipullojen hinnanmuodostus on oma lukunsa, jolla toki on jonkinlainen korrelaatio viinin hyvyyden kanssa. Kuitenkin se, että pystyt tunnistamaan halvemmasta hintaluokasta yläkategoriaa parempia viinejä on mahdollista nimenomaan siksi, että sinulle on muodotunut jonkinlaiset kriiterit sellaisten tunnistamiseksi. Tämähän nimenomaan paljastaa hinnoittelun vääristymät, ei suinkaan kerro siitä, että paremmuuseroja ei olisi.
Lopulta on aina mahdollista verhoutua subjektiivisuuden taakse ja vaatia saada pitää esim. nappikahvia erinomaisena. (Enkä esitä, että näin olisit tekemässä). Tätä vastaan ei mitään knock-down argumenttia ole, eikä tarvitsekaan olla. Voi vain kohottaa olkiaan ja toistaa, että "jos kuitenkin otetaan jonkinlainen hyvän espresson määritelmä, jonka ainakin jossain määrin kahviin perehtyneet ihmiset ovat valmiit yhteisesti hyväksymään, niin annosnappikahvi ei sitä vaan yksinkertaisesti koskaan täytä."
-
Näköjään sellainen selvä yhteys näillä kahdella nautintoaineella ainakin on, että sekä viinillä että kahvilla on taipumus johdattaa ihmiset korkealentoisten filosofisten pohdintojen ääreen... :)
-
Jos nyt unohdetaan kokonaan tämä keskustelu, kun haluaisin vielä tietää yhden asian, jos nyt kuitenkin päädyn sellaisen 400-500 euron laitteen hankintaan niin tässä on noussut esiin pari vaihtoehtoa (siis mikäli niihin myös se "nappikahva" löytyy). Itse olin ajatellut Gaggia Baby Classia (Kaffecentralissa 475 euroa), mutta sitten tällä palstalla suositellaan paljon suunnilleen samanhintaista Rancilio Silviaa (Cafetoriassa 490 euroa, Espressivo 495 euroa). Kumpaa kannatatte ja miksi? Mikäli laitteen painavuus kertoo mitään niin ulkomitoiltaan jopa hieman pienempi Rancilio painaa 14kg ja Gaggia 7kg.
CoffeeGeek Editor's choice awards 2006. (http://www.coffeegeek.com/opinions/coffeeatthemoment/12-18-2006) Best espresso machine under $500 Solis Crema, runner up Ranchilio Silvia
Tosin nykyisinhän tuo maksaa jenkkilässä jo enemmän kun taala on sukeltanut...
Itse hankin moisen, joten olen ehkä hieman jäävi sanomaan. Paljon kuitenkin lueskelin ja tulin siihen johtopäätökseen, että kyseessä on erittäin asiallinen laite. Ja jos tarpeeksi höyrähtää, siihen saa asennettua PIDin, joka on ikäänkuin supertarkka termostaatti, jolloin kyseessä on kovan luokan laite (hintaansa nähden). On se hyvä ilmankin.
Itse tosin tällä hetkellä ehkä ostaisin jonkun heat exchanger (HX) laitteen, sillä 90% juomista on cappuchinoja, joiden valmistukseen HX sopii paremmin kuin yksi boilerinen keitin. Tosin HX:ssä olisi sitten omat hauskuutensa, jäähdytyshuuhtelut jne. Onneksi en ole ostamassa, niin ei tarvitse kiusata päätään tuolla enempää :).
Jos silvian ostaa, niin nykyisillä hinnoilla ostaisin sen suomesta.
-
[size=9]akallio wrote:[/size]
Näköjään sellainen selvä yhteys näillä kahdella nautintoaineella ainakin on, että sekä viinillä että kahvilla on taipumus johdattaa ihmiset korkealentoisten filosofisten pohdintojen ääreen...
Oma kokemus on kuitenkin jostain syystä toisinpäin. Filosofinen koulutus ja korkealentoinen pohdinta on johtanut korkealaatuisen kahvin metsästykseen (ne jotka tunnistavat tässä virhepäätelmän: shh! :wink: ). Viinin perään en ole lähtenyt, se on tietoinen valinta (resurssikysymys), mutta eiköhän sitä ennen pitkää haksahda.
Ja siitä Silviasta vielä. Muistaakseni luin jostain, että se Silvian nappikäyttö ei onnistu ihan suoraan paketista otettuna, siihen piti kai laittaa joku lisähärpäke tai jotain. Tämä http://www.coffeegeek.com/reviews/consumer/rancilio_silvia/timothyasteele puhui jotain sellaista. Tietääkö Silvian omistajat kertoa paremmin?
-
Rancilion kotisivujen perusteella näyttäisi, että vähän saa heilua ruuvimeisselin kanssa grupon tienoolla.
http://www.rancilio.it/rancilio/prod_model.jsp?id_model=60&id_language=2&id_category=21
-
Eli kyseessä on näköjään ihan oikea adapteri, eikä pelkästään vain erikoisenmuotoinen kahva. Sinänsä fiksu ratkaisu - näin ei jouduta ehkä tekemään niin paljoa kompromisseja suotatuspään kanssa (sen ei tarvitse toimia samanaikaisesti sekä podeille että jauheelle). Olettaisin että tuo adapterinlaitto-operaatio on suhteellisen helppo suorittaa, ainakin Silvian suihkusihti lähtee ihan näppärästi irti puhdistusta varten.
-
Eli kyseessä on näköjään ihan oikea adapteri, eikä pelkästään vain erikoisenmuotoinen kahva. Sinänsä fiksu ratkaisu - näin ei jouduta ehkä tekemään niin paljoa kompromisseja suotatuspään kanssa (sen ei tarvitse toimia samanaikaisesti sekä podeille että jauheelle). Olettaisin että tuo adapterinlaitto-operaatio on suhteellisen helppo suorittaa, ainakin Silvian suihkusihti lähtee ihan näppärästi irti puhdistusta varten.
Näistä lisävinkeistä jälleen kiitokset! Tämähän vaikuttaa meikäläisen podiajatuksen suhteen hyvältä. Ja vielä paremmaksi muuttuu kun Rancilion sivuilla todetaan: "The coffee pod system is easy to use and enables one to make a good espresso coffee every time" :D
-
Ah well, on niitä mainoshenkilöitä näemmä Ranciliollakin töissä. :lol:
Mutta otaksuisin että kyllä tuolla tapaa luulisi tulevan parasta espressoa mitä podeista vain irti lähtee.
-
Tosin tässäkin teoksessa muistetaan parissa kohdin mainostaa Illyn tuotteita - juurikin niitä Illyn podeja ja superupeaa aromit vuodenpäivät säilyttävää inertkaasupakkaustekniikka...
Tässä kohtaa on pakko todeta, että tuo Illyn inerttikaasupakkaus on lähestulkoon ainoa valmispuru josta Silvialla saa kunnon esson. Toki Kaffecentralenissa voi käydä, tai Stockan Robertsilla, mutta tuo Illy on ainoa taviskaupan hyllyltä löytyvä.
-
Mutteripannulla ei tehdä espressoa vaan kahvia. Käsittääkseni italialaisetkin puhuvat siitä kahvina eivätkä espressona.
Juurikin näin, ja muutaman kerran olen myös kuullut mutteripannun (eli moka potin) lopputuotteesta käsitteen 'mokka' (tai mocha, mocca), eritoten saksankielisissä maissa.
Olen myös huomannut että Villeroy & Bochin 0,1 l kuppeja myydään usein nimillä mocca cup, ei suinkaan espresso cup...
-
Mutteripannulla ei tehdä espressoa vaan kahvia. Käsittääkseni italialaisetkin puhuvat siitä kahvina eivätkä espressona.
Juurikin näin, ja muutaman kerran olen myös kuullut mutteripannun (eli moka potin) lopputuotteesta käsitteen 'mokka' (tai mocha, mocca), eritoten saksankielisissä maissa.
Olen myös huomannut että Villeroy & Bochin 0,1 l kuppeja myydään usein nimillä mocca cup, ei suinkaan espresso cup...
Kommentoin nyt tätä vielä sikäli, että kysymys taitaa olla määritelmien muuttumisesta. Italialaiset, joihin aiemmassa viestissäni viittasin ja joiden kanssa asiasta keskustelin, puhuivat kyllä espressosta ja sen tekemisestä mutteripannulla (voin tietysti kysellä uudestaan, mitä tarkoittivat, kun tapaan heitä jatkossa). Mutta olen kyllä myös huomannut, että mutteripannuja myydään ulkomailla 'espresso maker' tai 'stovetop espresso maker' nimillä. Nettisivuilta löysin esim. seuraavat: Bialetti Musa Stovetop Espresso maker tai La Pavoni Stovetop Espresso Maker. Se mitä näistä laitteista ulos tulee, taitaa olla sitten tulkintakysymys. Ei se kyllä oikein sellaista ole, mitä itse haluan. Ilmeisesti kysymys on siitä, että mutteripannut olivat ensimmäisiä 1900-luvun alun espresson valmistukseen tarkoitetettuja laitteita, joten niillä saa sellaista espressoa kuin silloin ajateltiin espresson olevan ja kyllä kait joku saattaa siitä vieläkin puhua espressona vaikka nykyään espressolle hieman erilaiset ja tarkemmat määritelmät näyttääkin olevan.
-
Määritelmien hyväksyttävyyden suhteen täytynee vilkaista paitsi erilaisten erikoiskahvinvalvontakomissioiden asettamia nykystandardeja, myös historiaa. Koska tutkimusaikaa on rajallisesti, seuraavan lähteenä on liuma osin tarkistamatomia KVG-metodilla etsittyjä artikkeleja. Korjaukset ja tarkennukset ovat tervetulleita.
Kun katsoo sitä Luigi Bezzerran alkuperäisen espressopöntön kaavakuvaa (http://lrs.ed.uiuc.edu/students/tchen3/esphistory.html), niin kieltämättä samansuuntaisestihan se näyttäisi toimivan kuin nuo moka potit. Vermeen uuttopaine oli sellainen 1,5 baria.
Bezzerran härväimen patentoi Pavoni, ja siitä tuli kahvilamenestys.
Moka Pot puolestaan näyttäisi olevan syntynyt 1930-luvulla, Alfonso Bialettin toimesta. (Mainittakoon, että hänestä tuli myöhemmin Alberto Alessi -nimisen pojan isoisä) Pavonin valmistamat keittimet olivat silloin yleistyneet kahviloissa, joten sinänsä siihen aikaan Bialettin moka potilla saatu kahvi ei liene oleellisesti poikennut kahviloiden espressosta.
Seuraava askel espresson historiassa tapahtui vuonna 1948 Achille Gaggian patentoidessa vipumäntäpumpulla toimivan keittimen. Uuttopaine nousi ennennäkemättömään neljään bariin. Mekanismi kehittyi niin, että baristan hauiksesta ja tuntumasta riippuen päästiin sinne yhdeksän barin uuttopaineisiin, ja käsittäisin että tämän systeemin yleistymisen myötä cremasta tuli osa espressoa. La Cimbali kehitti espressokoneeseen hydraulipumpun vuonna 1956, ja vuonna 1961 Faeman E61-kone käytännössä asetti standardin espressolle. Kyytiin tulivat grupon jatkuva lämmitys, rotaatiopumppu ja lämmönvaihdin.
Viimeiset 40 vuotta ovat oikeastaan olleet tämän paradigman viilailua, johon tuoreimpana muutoksena on saatu näitä PID-systeemeitä lämpötilaa vakauttamaan. Tästä kiitos ilmeisesti eräille Silvian kotituunaajille.
Ihan oikeaksi hyväksyttyä espressoa valmistetaan myös takapajuisemmin metodein. Kukaan ei tule sanomaan, etteikö vipuvarsikoneella tehty kahvi ole espressoa. Toki ero lopputuotteessa on vähemmän dramaattinen, mutta periaatteessa historian mukaan näyttäisi olevan mahdollista kutsua moka pot -kahvia esimerkiksi "vanhanaikaiseksi espressoksi". Juuri moka pot-kahvin mokaksi kutsuminen juontanee juurensa siitä, että Bialetti kutsui laitettaan nimellä "moka express". Toisaalta siinä on tuo "Express" joka kyllä on sukua sanan "espresso" alkujuurille. Go figure.
http://www.coffeekid.com/espresso/nirvana
http://lrs.ed.uiuc.edu/students/tchen3/esphistory.html
http://www.cremamagazine.com.au/page/history_espresso_ii.html
-
Kiitoksia ansiokkaasta yhteenvedosta!
Muistelisin niin, että tämä on tiettävästi vanhin painotuote jossa esiintyy nimi espresso. http://imagecache2.allposters.com/images/pic/CLASS/194-516~Caffe-Espresso-Posters.jpg
Tämän kertoi muistaakseni James Hoffmann TMC:ssa, mutta en kyllä onnistu enää tuota viestiä löytämään.
Tässä ainakin on vuodelta 1906 Milanon messuilta kuva, jossa Bezzeran tiskillä myydään espressoa ihan sillä nimellä:
http://www.iyume.com/coffee/MilanFair1906Bezzera2.jpg
Eli tuolla höyrynpaineeseen perustuvalla menetelmällä tuotettua kahvia kutsuttiin jo espressoksi. Eikös se tausta ollut se, että herra Bezzeralla oli jonkun sortin tehdas ja kun hän kyllästyi työntekijöiden kahvitaukojen pituuteen, niin kehitti tuollaisen pikakahvimenetelmän? Vai sotkenko nyt henkilöitä?
-
Näin Lari sen kotibaristakurssilla kertoi ja joku verkkoartikkeli oli samaa mieltä. Tämän tarinan pukkaan kertomaan aina kun joku keittiössämme vieraileva on sitä mieltä että kahvien tarjoaminen on hidasta hommaa suodatinplöröön nähden. ;)
-
Olikohan siihen aikaan sellaista intohimoisten kahvipuristien joukkoa, jotka tuomitsivat Bezzeran halpamaisen pikakahvikeksinnön ja pitivät sitä täydellisenä kahvikulttuurin rappiona? :)
-
Niin ja vielä: voisikohan tulevaisuudessa nykypäivän pikakahvi eli murukahvi olla tosiharrastajien gourmet-herkkua? Hiukkasen vaikea uskoa...
-
Toivoisin ainakin, että sen mistä tulee tosiharrastajien gourmet-herkkua määrittelisivät paremminkin ihmisten makuhermot kuin nostalgiaelementit ynnä muut. Espressossa tosin vaikuttaa sekin, että se tyydyttää monille ihmiselle kovin tärkeää nysväämisentarvetta. ;)
Toisaalta, mistä senkin tietää. Moni ihan vilpittömästi sanoo pitävänsä murukahvin mausta. Ja onhan siinä sellainen oma... hmm.. no, ominaismakunsa.
Merkillepantavaa muuten on, että viimeiseen neljäänkymmeneen vuoteen tuo "geneerinen espresso" ei ole muuttunut samaan tahtiin kuin tekniikan kehitys olisi antanut mahdollisuuksia. Mahdollisuudethan olisi nyt esimerkiksi vaikka minkälaisiin uuttopaineisiin, mutta vakavasti otettavat vehkeet säädetään sinne yhdeksään bariin. Parannukset keitinten sisuskaluissa ovat koskeneet enemmänkin hyvän shotin toistettavuutta kuin makua.
-
Markuksella näyttää olevan vapaapäivä. :D
[size=9]Markus wrote:[/size]Parannukset keitinten sisuskaluissa ovat koskeneet enemmänkin hyvän shotin toistettavuutta kuin makua.
Ja tietenkin säätämisen tarkkuutta, mikä on nykyänsä pinnalla. Pidaukset on jo, mutta isossa maailmassa keskustellaan jo kovastikin (olen kuullut eikun lukenut) tarkasta paineensäädöstä erityisesti kesken uuton --> eri paineprofiilit erilaisille kahveille.
-
Merkillepantavaa muuten on, että viimeiseen neljäänkymmeneen vuoteen tuo "geneerinen espresso" ei ole muuttunut samaan tahtiin kuin tekniikan kehitys olisi antanut mahdollisuuksia. Mahdollisuudethan olisi nyt esimerkiksi vaikka minkälaisiin uuttopaineisiin, mutta vakavasti otettavat vehkeet säädetään sinne yhdeksään bariin. Parannukset keitinten sisuskaluissa ovat koskeneet enemmänkin hyvän shotin toistettavuutta kuin makua.
Mutta mihinpä se muuttuisi? Jos painetta kasvattaa, niin maku vaan huononee. Samoin jos lämpöä vaihtelee. Kahvin uuttamisessa on siis saavutettu ainakin paikallinen optimi. Yksi kiinnostava asia tietysti voisi olla hallitun paine- tai lämpötilajakauman tuottaminen, siis sillä ajatuksella että vaikka ensin kovalla ja kuumalla irroitetaan nopeasti tietyt aromit ja sitten löysällä ja miedolla hitaammin tietyt tms.
-
Merkillepantavaa muuten on, että viimeiseen neljäänkymmeneen vuoteen tuo "geneerinen espresso" ei ole muuttunut samaan tahtiin kuin tekniikan kehitys olisi antanut mahdollisuuksia. Mahdollisuudethan olisi nyt esimerkiksi vaikka minkälaisiin uuttopaineisiin, mutta vakavasti otettavat vehkeet säädetään sinne yhdeksään bariin. Parannukset keitinten sisuskaluissa ovat koskeneet enemmänkin hyvän shotin toistettavuutta kuin makua.
Mutta mihinpä se muuttuisi? Jos painetta kasvattaa, niin maku vaan huononee. Samoin jos lämpöä vaihtelee. Kahvin uuttamisessa on siis saavutettu ainakin paikallinen optimi. Yksi kiinnostava asia tietysti voisi olla hallitun paine- tai lämpötilajakauman tuottaminen, siis sillä ajatuksella että vaikka ensin kovalla ja kuumalla irroitetaan nopeasti tietyt aromit ja sitten löysällä ja miedolla hitaammin tietyt tms.
Näin minäkin uumoilisin. Tekniikan kehitys on nimenomaan antanut mahdollisuudet todeta mitkä ovat niin sanotusti optimaaliset uuttopaineet ja -lämpötilat, kun aikaisemmin mentiin vain rahkeita myöten.
Siinä missä yksittäisen uuton kuluessa tapahtuva paineen (ja miksei lämpötilankin) variointi saattaisi hyvinkin tuottaa järisyttäviä tuloksia, on yhtä lailla mahdollista, että näidenkin muuttujien pitäisi saada hyvinkin erilaisia arvoja eri papujen, eri sekoitusten, paahtoasteen, kosteuden &c mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että nykykäsitys optimaalisesta espressosta, tai sen valmistamisesta, on parhaimmillaankin varsin karkea approksimaatio. Toisaalta, kun otetaan huomioon lopputulokseen olennaisesti vaikuttavien tekijöiden määrä kaikkine yhdistelmineen, mukaan laskien myös toiston hankaluus, on aivan selvää, että "todellisen" optimin saavuttaminen on inhimillisesti kutakuinkin mahdotonta.