Joo, tiedän etttä sanoin jo lopettavani asiasta, mutta saahan sitä kai sanansa syödä, kun kerran Jeesuskin sai palata kuolleista....
Voihan sitä toki nähdä tämän laadun mittausasian myös siten, että ihmisen kieli (suussa oleva, ei puhuttu kieli tässä kontekstissa) on myös mittari. Itseasiassa yksi maailman hienostuneimmista mittareista.
Se on nimeomaan sitä.
Se nyt vain ei tuota mitään numeerisia arvoja tilastonikkareiden ja muiden numerofriikkien iloksi, mutta muuten se kertoo paljon enemmän (vaikkapa laadusta) kuin iso kasa muita spesifisempiä mittareita.
Se nimeomaan kertoo paljon enemmän, mutta koska se ei tuota numeerisia arvoja se on subjektiivinen mittari. Vielä tahdon täsmentää sen, että minusta se, että kyseessä on subjektio ei siitä yhtään vähpätöisempää. Enjkä epäile että olisit epäillyt muuta.
Kuten mikä tahansa mittari, kieli (oikeasti makuaisti) voidaan kalibroida. Jos lämpömittari on väärin kalibroitu ei siihen voi luottaa (tai jossei ymmärrä Fahrenheiteja, niin sellainen lämpömittari ei oikein avaudu). Sama pätee myös makuaistiin. Vaikka jälkimmäinen onkin henkilökohtaisella tasolla vähintäänkin luotettavan oloinen, niin saattaa se silti olla päin persettä.
Kyllä. Ja kaikien mittalaittee ovat vähän erilaisia toisistaan samoinkuin kuin tulkintayksikkö (aivot) on yhtälailla kaibrointia vaativa laite.
Loppujen lopuksi maailmassa mittaillaan aika lailla asioita, jotka eivät ole vakioita kuten veden kiehumis/jäätymispiste, absoluuttinen nollapiste jne...
Kaikkien epämääräisten asioiden mittaamisen tulkitseminen on subjektiivista. Pelkkä mittarin tuijottaminen ei vie kovin pitkälle.
Siksi tästä asiasta keskusteleminen on mielestäni täysin absurdia.
Tässä kohtaa olen vaan erimieltä. Minusta makuasioista tai mittalaitteista (subjetiivista tai objektiivista) keskusteleminen on kaikkea muuta kuin absurdia. Sanoisin että se on jopa erittäin hyödyllistä. Kuten jo vähän sanoin edellisessä viestissä akubille kun puhuin tummasta ja vaaleasta paahdosta.
Kahvin laatu pystytään arvottamaan. Sillä ei ole tuon taivaallista merkitystä, perustuuko se subjektiivisuuteen vai ei, etenkään kun kyseessä ovat yleisesti hyväksi havaitut konventiot (tästä syystä alunperinkin OskuK:lle mutterikeskustelussa vastatessani puhuin laadun määrittämisestä, en mittaamisesta).
Minusta taas sillä on väliä. Esitän käytännön esimerkin. Jos joku luo subjektioon pohjaavan aatumääreen, niin kun tajutaan että se on subjektiivista niin sen voi kyseenalaistaa huolettomammin. Se ei tee hyväksi havaitusta laatujärjestelmästä yhtään huonompaa tai vähemmän käytännöllistä että tunnustetaan se tosiasia että se on subjektiivinen. Se voi olla erittäin käytännöllinen ja subjektiivinen. Koko syvin filosofia tässä on, että subjektiiviset mittarit eivät ole huonoja. Sen tajuaa varsin pian kun myöntää että kyse ei ole mistään objektiivisesta. Hyväksi havaitut konvertiot ovat minusta suorastaan välttämättömiä laadulle ja laadun arvionnille joita pidän erittäin tärkeinä. Silti se koko pointtini on, että pitää vaan myöntää niiden olevan tietty subjektiivinen näkemys asiaan. Väittäisin että useimmissa tapauksissa erittäin paljon lukuisia subjektiivisia makuaisteja palveleva subjektio.
Jos asia epäilyttää, niin ainahan voi ryhtyä kahvintuottajaksi ja tehdä asiat täysin päinvastoin kuin yleisesti hyvänä pidetään ja katsoa sitten kuinka hyvä menekki kyseisellä tuotteella lopulta on. Se on mielestäni ainoa tapa saada kunnollinen vastaus tähän dilemmaan, mikäli se ihan aikuisten oikeasti jotakuta mietityttää. Se on toki eri asia, onko siinä(kään) mitään järkeä.
Itse uskon "yleisesti hyvänä pidettyihin konventioihin". En vakaasti kuin kallio, mutta jostain on lähdettävä ja paljon hyvää työtä on tehty niiden eteen. Mutta tavallaan hieno esimerkki siitä väärästä luottamuksesta on juurikin linkkamassasi videossa se myllyjä käsittelevä osuus. Siinähän Ben Kaminsky on sitä mieltä, että myllyjen kohdalla konventiot ovat luoneet vääränlaisia myllyjä. Eli kun joku parametri on valittu väärin, niin sitämyötä on optimoitu laitteita virheellisesti ja menty subjektiolla metsään. Riippumatta siitä onko Ben Kaminsky kuinka oikeassa, niin se osoittaa jännästi "yleisesti hyvänä pidettyihin konventioden" mahdolliset heikkoudet.