Viilataan nyt pilkkua sitten kun on ruvettu (kohta se jo ehkä on enään pelkkä piste
)...
En ole ikinä silvian boileria avannut (vaikka muuten kone on modaamisen yhteydessä paloina ollutkin), mutta höyry/kuumavesilähtö on boilerin päällä ja pumpulta tuleva täyttöletku liittyy boileriin myös melko ylhäällä, joten jos kierrettävän venttiilin avaa auki ja käynnistää pumpun kuumavesikytkimellä ja odottaa pillin päästä katkeamatonta suihkua, niin eiköhän tuollain boileri täyty varmimmin piri-pintaan, jos se on tahtotila. Tosin ihan täynnä oleva boileri tietenkin kuumetessaan tihkuu lämpölaajenemisen johdosta vettä joko ovp:n kautta takaisin vesisäiliöön, kierrettävän venttiilin tiiveydestä/kireydstä riippuen pillin nokasta tai pahimmassa tapauksessa 3-tie venttiili falskaa tippakaukaloon. Eli MIELESTÄNI suositeltava tapa uuden koneen ensi täyttöön.
Sitten on tietty vaihtoehto B, joka on myös ääniä saanut, eli kierrettävä venttiili kiinni kuumavesikytkimellä pumppu päälle. Jo vain jälleen boileri lähtee täyttymään, mutta samalla boilerissa ollut ilma/vesihöyry alkaa paineistumaan. Onneton kaasuseos prässätään aina ovp:n sallimaan paineeseen asti ja sitten kun ovp alkaa ylipaineen johdosta purkamaan painetta letkua pitkin vesisäiliöön, niin kas, ainakin minun sivia tuuppaa sinne etupäässä noin säiliön lämpöistä vettä, ei suinkaan boilerin kuumaa, saati vesihöyryä. Ja tämä tietenkin siksi, että jos seuraa pumpulta lähtevää letkua/putkea, niin se nousee liki boilerin yläpään korkeudelle ja haarautuu kahtia, toinen haara kurvaa boilerille ja toinen ovp:lle. Eli näin ilman pidempää matematiikkaa lukeneena voisi olettaa että siinä vaiheessa kun boilerin kaasutila on ovp:n säädetyssä painearvossa, rupee ovp päästämään juuri säiliöstä pumpatun veden likimain suoraan takaisin säiliöön, toki siinä vaiheessa pumppu tekee jo täysillä työtänsä (mielestäni turhaan). Boilerissa on siis edelleen jonkinmoinen tasku paineistettua kaasua. Se toki tasaa paineensa oitis kun joko avaa kierrettävän venttiilin tai painaa uuttonappia ja avaa näin grupon kautta tien paineen tasaukseen.
Tätä tapaan en itse käytä, koska tuon kaasutaskun kokoa ei voi mitenkään tietää höyryttämisen ja uudelleen täytön jäljiltä (tuskin kuitenkaan on niin iso, että lämmitysvastuksesta jäisi osa "kuiville", mutta kuitenkin). Ja jos täytön yhteydessä kylmennyt vesi boilerissa (joka siis on kuitenkin koko ajan ovp:n sallimassa maksimi paineessa) alkaa uudelleen lämpiään vastusten toimesta, niin paine kasvaa uudestaa ja ovp alkaa purkamaan painetta vesisäiliöön, tällä kertaa sinne saattaakin purkautua kuumaa vettä ja höyryä. Tämä oli jälleen MUTU juttu ja määrät tuskin on kovin kummoisia, mutta saattaa myös vaikuttaa kalkkimuodostumiseen, tiedä häntä...
...Ja sitten päästäänkin Grande Finaleen! Otetaan manuaali käteen ja luetaan kohdasta 8.6: "varmista että kytkimet 4 ja 5 on irtikytkettynä ja suodatinkorin pidike kahva irroitettuna, käynnistä uuttokytkimestä ja odota että vettä tulee uuttopäästä. Irtikytke uuttokytkin."
Ai että! Giuseppe Italiassa on ilmeisesti porannut kanavan boilerin pohjaan, joka johtaa 3-tieventtiilille ja sitäkautta uuttopäälle. Sitten se peijjooni on pistänyt boilerin sisään putken pätkän tuon kanavan suuaukolle siten, että jos veden pinta laskee liikaa, niin vesi ei enään tulekkaan uuttopäästä pihalle, vaikka 3-tieventtiili olisikin siihen suotuisassa asennossa. Onneksi kuvioon astuu silloin uuttokytkin, joka käynnistää pumpun ja avaa 3-tieventtiilistä näppärän reitin uuttopäälle ja sitä kautta avaraan maailmaan. Eli jos ei uuttonapin painalluksella ala vettä oitis tuleen kunnolla, niin pieni hetki, ja jo vain virtaa! Itsellä höyrytyksen jäljiltä puskee tanakan höyrynkin, jos oitis höyryventtiilin sulkemisen jälkeen painaa. Boileriin virtaa kuitenkin säiliölämmintä vettä ja veden pinta ei pääse nousemaan yli tuon putken pään. Mutta oleellisin asia on, että veden pinta on Giusepen nerokkaan suunnitelman mukaisesti nyt sopivasti yli lämmitysvastuksen, joka näin ollen ei pala puhki ennen aikojaan. Toki lämmityssyklit saattaa tuota vettä höyrystää karkuun pitkän päälläoloajan aikana esim tuolta höyrypillistä. Joten tarkkana!
Niin, ja siis likimainkaan kaikki tämä ei pidä kutiansa PID:atussa boilerissa, jossa lämmityssyklit on kovin tasalämpöistä naputusta.
Nyt kun oikeen olen asiaa pienessä mielessäni pyöritellyt, niin piru! Tyhmäähän se olisikin jos uuttonappia painaessa oitis vesi singahtais täydellä paineella ulos gruposta. Joku viisaampi on joskus sanonut, että täytyisi olla esiuuttokin. Tuo boilerin kaasutaskuhan siellä toimii puskurina ja antaa vähän hellemmän lähdön veden ja kahvikakun kohtaamiseen. Jossain kohtaa suunnittelen jopa paisuntasäiliötä silvian paineenalaiseen boileripiiriin loiventamaan entisestään tuota paineen nousua kahvikakulla, mutta se projekti on jäänyt. Tosin Silviassani on myös kiinteä painemittari, jonka avustuksella loivensin paineen nousua avaamalla uuton alussa höyryventtiiliä. Kokeilu tuottikin varsin lupaavia tuloksia, mutta käsivaralla oli liikaa muuttuvia tekijöitä noiden muutaman muun espresson tekoon liittyvän muuttuvan tekijän lisäksi...
Noin! Siinäpä taas aika julistus ja melkein aiheesta! Älkääkä nyt sitten mieltänne pahoittako, tämä oli kuitenkin alku närkästyksen jälkeen runoiltu kieli poskessa
Kirjoittaja
Aihe: Silvia temppuilee (Luettu 7186 kertaa)