Ristretto
Kahvikeskustelu => Baristatekniikka => Aiheen aloitti: tirofaux - Heinäkuu 07, 2009, 10:34:06 ap
-
Ylläpidon huomautus: tämä keskustelu jaettu alkuperäisestä "Keitintä ja myllyä hankkimassa (http://www.ristretto.fi/foorumi/index.php?topic=1278.0) ketjusta. T. Teme
Onko siinä maussa tosiaan NIIN paljon eroa...?
Nyt menee vähän asiaan sivuun, mutta sanonpa kuitenkin. Yleisellä tasolla eroja voi käydä maistelemassa kahviloissa. Itse koin tämän avartavaksi espressolaitteen ostoa suunnitellessani. Helsingissä koin saavani hyvää espressoa seuraavissa kohteissa: Kaffecentralen, Gran Delicato Cafe ja Cafe Java. Huonompilaatuisia makukokemuksia löytää vaikka useimmista ostoskeskuksista. Itse koen, että saan Silvialla (ilman PIDiä) parempaa espressoa kuin useimmista kahviloista. Vaihteluakin toki on, aina ei ihan onnistu.
Taannoinen Barista Jam -tapahtuma kuulosti maistelun ja laitteistovertailun kannalta hyvin toimivalta tilaisuudelta.
-
Nyt menee vähän asiaan sivuun, mutta sanonpa kuitenkin. Yleisellä tasolla eroja voi käydä maistelemassa kahviloissa. Itse koin tämän avartavaksi espressolaitteen ostoa suunnitellessani. Helsingissä koin saavani hyvää espressoa seuraavissa kohteissa: Kaffecentralen, Gran Delicato Cafe ja Cafe Java. Huonompilaatuisia makukokemuksia löytää vaikka useimmista ostoskeskuksista. Itse koen, että saan Silvialla (ilman PIDiä) parempaa espressoa kuin useimmista kahviloista. Vaihteluakin toki on, aina ei ihan onnistu.
Taannoinen Barista Jam -tapahtuma kuulosti maistelun ja laitteistovertailun kannalta hyvin toimivalta tilaisuudelta.
Espoon keskuksen Entresse-ostoskeskuksen kahvilassa on nuova simonellin aurelia. Se päihittää varmasti lämpötilastabiiliuudessa 99% kotikäytössä olevista koneista, niin pidatuista kuin pidaamattomista. Siltikin kahvi jota sieltä saa on aika kamalaa kuraa, eikä syy varmastikaan ole laitteistossa.
Samoin monissa kahviloissa suodatinkahvi tehdään oikeasti aivan huippulaittein ja tässäkin tapauksessa laatu voi olla surkeaa.
Eli en ehkä käyttäisi kuvailemaasi menetelmää juuri muuhun kuin kauniiden espressokoneiden ihailuun :) Kahvilat joista saa hyvää espressoa perustuvat hyvin koulutettuihin työntekijöihin, ei hyviin laitteisiin. Tottakai hyvät laitteet helpottavat huippulaadun saavuttamista.
Saman tilanteen voit todeta vaikkapa Tukholmassa vaikka siellä yleinen taso onkin korkeampi. Viime syksynä tein siellä pienen kahvilakierroksen (8 kahvilaa päivässä) ja yksi parhaista kokemuksista oli pieni lenkkarikaupan yhteydessä oleva kahvila (Sneakers'n stuff - kocksgatan 52 södermalmilla). Tässä kyseisessä kahvilassa oli käytössä vanha wegan keitin ja myllynä muistaakseni Rancilio rocky. Eli ns. heikommallakin laitteistolla voi saada huippulaatua ja päinvastoin.
-Mikko-
-
Eli en ehkä käyttäisi kuvailemaasi menetelmää juuri muuhun kuin kauniiden espressokoneiden ihailuun :) Kahvilat joista saa hyvää espressoa perustuvat hyvin koulutettuihin työntekijöihin, ei hyviin laitteisiin. Tottakai hyvät laitteet helpottavat huippulaadun saavuttamista.
Kyllä kyllä, minulla taisi käydä hyvä tuuri kun hyviksi kehutuista paikoista sain hyvää kahvia ja vähemmän kehutuista kehnompaa. Parempi toki näin päin :)
-
Kyllä kyllä, minulla taisi käydä hyvä tuuri kun hyviksi kehutuista paikoista sain hyvää kahvia ja vähemmän kehutuista kehnompaa. Parempi toki näin päin :)
Tottakai näinhän sen kuuluisikin mennä. Mutta pointini oli se, että ainoastaan muutamassa paikassa Helsingissä panostetaan henkilökunnan koulutukseen ja lähes poikkeuksetta nämä kahvilat erottuvat edukseen kahvinlaadussa. Huippuluokan laitteistoja löytyy monestakin eikä kahvinlaatu siitä huolimatta ole kummoinen.
-Mikko-
-
Ei muuten välttämättä ole edes siitä koulutuksesta kiinni. Ulrikan kanssa juttelin taannoin, ja kävi ilmi että muutamassa kuraa tarjoilleessa kahvilassa henkilökunta on Kaffecentralenin kouluttamaa. Mutta jos ei henkilökunnalla ole motivaatiota, niin on aivan sama, montako tuntia alan huiput heitä kouluttavat.
-
Ja se yleinen ongelma lienee myös että jos vaikka henkilöstö kerran vuodessa tai kahdessa saisikin alan huippujen vetämän koulutuksen, niin sitten ei pidetä porukasta kiinni. Jengi vaihtuu - puolen vuoden päästä taas kukaan ei tiedä mistään mitään ja kahvi on taas ihan kamalaa kuraa. Hyvissäkin paikoissa huomaa nopeasti kenen valmistaman kahvin juo mieluiten (tai jättää juomatta)...
T. Teme
-
Ei muuten välttämättä ole edes siitä koulutuksesta kiinni. Ulrikan kanssa juttelin taannoin, ja kävi ilmi että muutamassa kuraa tarjoilleessa kahvilassa henkilökunta on Kaffecentralenin kouluttamaa. Mutta jos ei henkilökunnalla ole motivaatiota, niin on aivan sama, montako tuntia alan huiput heitä kouluttavat.
Onhan se noinkin, mutta jos kc:n perus koulutusilta on sen parisen tuntia, niin ei siinä ajassa kovin kummoisia asioita ehdi opettamaan. Jenkkilästä löytyy kahviloita joissa ei uutta työntekijää päästetä tekemään juomaa alusta loppuun asiakkaalle ennen kuin on puolisen vuotta treenannut ja tehnyt kahvilan aputöitä.
Mutta onhan se tosiaan asenteesta kiinni, niin työntekijöiden kuin kahvilan esimiestenkin puolelta.
-Mikko-
-
No niin, palatakseni aiheeseen ;) kävin tutkailemassa Vendorin sivuja, mutten sieltä kyllä löytänyt tuota Oscaria, muita Simonelleja kyllä. Taidanpa pirauttaa sinne huomenna ja kysellä lisää. Jos tuo kone kerta olisi lämpötilojen suhteen vähän stabiilimpi ja hintakaan ei ihan niin paha kuin alkuun luulin, niin sittenhän sitä voisi vakavissaan harkita. Tosin sellaista ajattelin vielä kysäistä teiltä, että onkohan tuota Silviaa mahdollista ostaa uutena, mutta niin että myyjäliike lisäisi siihen tuon PIDin? Silviastahan on tullut uusi malli, joten sitä ei välttämättä vielä löydä käytettynä tuon PIDin kanssa.
Tuo myllyasia edelleen hieman askarruttaa. Varion lisäksi samassa hintaluokassa olisi ilmeisesti myös Minimoka, Rocky ja Compak K3 Touch. Liekö näillä sitten isompia eroja keskenään?!
-
Onhan se noinkin, mutta jos kc:n perus koulutusilta on sen parisen tuntia, niin ei siinä ajassa kovin kummoisia asioita ehdi opettamaan. Jenkkilästä löytyy kahviloita joissa ei uutta työntekijää päästetä tekemään juomaa alusta loppuun asiakkaalle ennen kuin on puolisen vuotta treenannut ja tehnyt kahvilan aputöitä.
Tosin tässä on se ero, että Suomessa ei todellisia matalapalkkaduunien tekijöitä oikein löydy. Esim. Jenkeissä on sosiaaliturvan puutteiden vuoksi joskus pakko ottaa vastaan huonompikin duuni, Suomessa ei... Enkä nyt tällä tarkoita, että kahviladuunarit hirmuisesti tienaisivat.
Sama on nähtävillä vaikkapa parturi-kampaamoissa; Suomessa sama ammattilainen niin värjää kuin leikkaa kuin lakaisee hiukset lattialta asiakkaan jälkeen... Eipä tuollaista Etelä- tai Keski-Europpassa juurikaan näe, koska sisääntuloduuni on lattian lakaisu ;)
-
Tosin tässä on se ero, että Suomessa ei todellisia matalapalkkaduunien tekijöitä oikein löydy. Esim. Jenkeissä on sosiaaliturvan puutteiden vuoksi joskus pakko ottaa vastaan huonompikin duuni, Suomessa ei... Enkä nyt tällä tarkoita, että kahviladuunarit hirmuisesti tienaisivat.
Mutta miksi tuhota ammattilaisten motivaatio päästämällä harjoittelijat heti ensimmäisenä päivänä "oikeisiin töihin", kun harjoitteluajan palkkakin mahdollistaisi kunnollisen perehdyttämisen kahvilan töihin ja tekemään kahvia oikeaoppisesti. Jos kahvista halutaan laadukasta se vaatii myös sen, että hyväksytään ettei kahvin valmistus ole triviaalitehtävä, josta jokainen selviää ilman sen kummempaa harjoittelua.
Tosin asiakkaat ostavat, kassakone kilisee ja omistaja on tyytyväinen, miksi siis muuttaa käytäntöjä :(
Laadun määritelmähän on, "että tehdään niin kuin on sovittu". Onhan tietty tasalaatuisuuden nimissä parempi, että saa aina kuraa kuin, että joskus saa hyvää ja joskus ei.
Sama on nähtävillä vaikkapa parturi-kampaamoissa; Suomessa sama ammattilainen niin värjää kuin leikkaa kuin lakaisee hiukset lattialta asiakkaan jälkeen... Eipä tuollaista Etelä- tai Keski-Europpassa juurikaan näe, koska sisääntuloduuni on lattian lakaisu ;)
Olisiko kuitenkin kyseessä kulttuurisidonnainen ero. Jos palkkatasossa on eroa suomen hyväksi ammattilaisten palkoissa, niin miksi ihmeessä ammattilaisen aikaa kulutetaan toisarvoiseen. Toinen syy on varmastikin se, että täällä parturialalla yleinen käytäntö on vuokratuolit, eli saman liikkeen sisällä on useita yrittäjiä.
-Mikko-
-
Uskon ja omasta puolesta voin sanoa, että työntekijän mielenkiinnolla on suuri vaikutus laatuun. Ero henkilöllä joka on käynyt muutaman tunnin koulutuksen ja on kahvilassa "vaan töissä" sekä henkilöllä joka on oikeasti kiinnostunut siitä mitä tekee, on suuri. Itse koin valaistumisen yhden työkaverini kautta, joka kiinnostutti minut erikoiskahvien maailmaan. Hän opetti perusasiat, ei mitään sen suurempaa. Loput opettelin itse netistä ja kirjoista, koska minua kiinnosti ja halusin tehdä parempaa kahvia. Nyt koen tekeväni hyvää kahvia, en vielä mainiota, ja myös jonkinlainen latte art onnistuu, joita olen harjoitellut mm. youtuben avulla.
tuntuu, että suureen osaan kahviloista on ostettu hienot laitteet, mutta niiden oikeaoppiseen käyttöön ei ole panostettu. Porissa ollessani kävin ottamassa tuplaespresson vauhdittamaan jazzejani, ja kyseisessä ravintolassa sen saaminen kesti noin 7minuuttia, jonoa ei ollut laisinkaan. Työntekijä yritti upottaa sinkkukahvaan tuplamäärän kahvia ja ihmetteli miksei homma pelaa?! kahden yrityksen jälkeen toinen työntekijä tuli apuun ja teki juotavan kahvin ja pääsin jatkamaan matkaani.
-
Porissa ollessani kävin ottamassa tuplaespresson vauhdittamaan jazzejani, ja kyseisessä ravintolassa sen saaminen kesti noin 7minuuttia, jonoa ei ollut laisinkaan. Työntekijä yritti upottaa sinkkukahvaan tuplamäärän kahvia ja ihmetteli miksei homma pelaa?! kahden yrityksen jälkeen toinen työntekijä tuli apuun ja teki juotavan kahvin ja pääsin jatkamaan matkaani.
Kokemuksien vertaamiseksi kiinnostaisi, että kävitkö Cafe Solossa vai Mum'sissa? Mum'sista olen itse saanut vähintäänkin hyviä cappuccinoja ja espressoja, mutta Solo tuntuu olevan "trendikäs" ja hutkaisevan kahvan myllystä koneeseen. Taitavat itse kouluttaa työtekijät, mutta kovin hukkaan tuntuu Reneka Atalante ainakin Eetunaukion konttorissa menevän.
-
Uskon ja omasta puolesta voin sanoa, että työntekijän mielenkiinnolla on suuri vaikutus laatuun. Ero henkilöllä joka on käynyt muutaman tunnin koulutuksen ja on kahvilassa "vaan töissä" sekä henkilöllä joka on oikeasti kiinnostunut siitä mitä tekee, on suuri. Itse koin valaistumisen yhden työkaverini kautta, joka kiinnostutti minut erikoiskahvien maailmaan. Hän opetti perusasiat, ei mitään sen suurempaa. Loput opettelin itse netistä ja kirjoista, koska minua kiinnosti ja halusin tehdä parempaa kahvia. Nyt koen tekeväni hyvää kahvia, en vielä mainiota, ja myös jonkinlainen latte art onnistuu, joita olen harjoitellut mm. youtuben avulla.
Olen ehdottomasti samaa mieltä. Asiastaan aidosti innostuneen baristan puuhaa on ilo seurata. Ja on hienoa että olet kokenut tuon "valaistumisen". Sitä kautta ne baristamestaritkin ovat joskus tulleet :)
T. Teme
-
Kokemuksien vertaamiseksi kiinnostaisi, että kävitkö Cafe Solossa vai Mum'sissa? Mum'sista olen itse saanut vähintäänkin hyviä cappuccinoja ja espressoja, mutta Solo tuntuu olevan "trendikäs" ja hutkaisevan kahvan myllystä koneeseen. Taitavat itse kouluttaa työtekijät, mutta kovin hukkaan tuntuu Reneka Atalante ainakin Eetunaukion konttorissa menevän.
En muista nimeä. Lähdin sieltä jazzkadulta etsimään paikkaa josta espressoa saisi, koska sieltä ei tuntunut löytyvän, ja menin ensimmäiseen paikkaan joka tuli vastaan. Vieras kaupunki, niin ei tiennyt mihin mennä.
Senkin voi vielä todeta, että myös kahvilan johdon tulisi panostaa kahvin laatuun, jos itseään kehtaa kahvilaksi kutsua tai jos edes erikoiskahveja kehtaa myydä. Mm. valitsemalla oikean henkilön oikeaan tehtävään, motivoimalla, kouluttamalla, jne. Eri juttu on, että löytääkö henkilöä joka asia kiinnostaisi sen verran, että hommasta tulisi jotain.
Ja vielä. Näen myös asiakkaissa hieman "vikaa". Suomessa on paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä millainen espresson tai cappuchinon tulisi olla. He tilaavat sen ja saavat kauheeta litkua verrattuna siihen mitä pitäisi/voisi saada, mutta ovat tyytyväisiä, koska luulevat, että tällaista se on. Tämän takia myös palautteen anto henkilökunnalle uupuu. Tämä on huonoksi erikoiskahvi"alalle", koska jos ihmiset miettivät, että cappuchino on vetistä maitoa, niin ostavatko he kauhean innoissaan enää kyseistä kahvia, edes muualta, vai tyytyvätkö juhla mokkaan?!
Pitäisi olla jokin erikoiskahvienystävät seura joka myöntää kahviloille "sertifikaatteja" tai "täältä saa laadukasta kahvia" -tarroja kahviloiden oviin/ikkunoihin. Kahvilat voisivat tehdä ilmoituksen halustaan tähän, ja seura tekisi täsmäiskuja valeasiakkaana kyseisiin kahviloihin, ja hyvän kahvin kahvilat saisivat kyseisiä osoituksia. Näin asiakkaat tietäisivät mistä saa hyvää kahvia, ja näin myös muut kahvilat alkaisivat panostamaan laatuunsa.
-
Ja vielä. Näen myös asiakkaissa hieman "vikaa". Suomessa on paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä millainen espresson tai cappuchinon tulisi olla. He tilaavat sen ja saavat kauheeta litkua verrattuna siihen mitä pitäisi/voisi saada, mutta ovat tyytyväisiä, koska luulevat, että tällaista se on. Tämän takia myös palautteen anto henkilökunnalle uupuu. Tämä on huonoksi erikoiskahvi"alalle", koska jos ihmiset miettivät, että cappuchino on vetistä maitoa, niin ostavatko he kauhean innoissaan enää kyseistä kahvia, edes muualta, vai tyytyvätkö juhla mokkaan?!
Mielestäni asiakkaan ei pitäisi joutua tilanteeseen, jossa pitää selata nettiä löytääkseen esimerkin hyvästä kahvista, kyllä sen tulisi löytyä laadukkaan oloisista kahviloista. Ei riitä, että kaupungista löytyy yksi tai kaksi kahvilaa joissa järjestään saa oikeaoppisesti tehtyjä kahveja.
Pitäisi olla jokin erikoiskahvienystävät seura joka myöntää kahviloille "sertifikaatteja" tai "täältä saa laadukasta kahvia" -tarroja kahviloiden oviin/ikkunoihin. Kahvilat voisivat tehdä ilmoituksen halustaan tähän, ja seura tekisi täsmäiskuja valeasiakkaana kyseisiin kahviloihin, ja hyvän kahvin kahvilat saisivat kyseisiä osoituksia. Näin asiakkaat tietäisivät mistä saa hyvää kahvia, ja näin myös muut kahvilat alkaisivat panostamaan laatuunsa.
Eiköhän riittävän hyvänä laatumerkkinä voi pitää scae:n jäsenyyttä. Katso valitettavan lyhyt jäsenlista scae.fi sivulta ja muuta mielessäsi Juhani Haahti tarkoittamaan Café Artia ja Roman Kolpaktsi Café Ursulaa. Tietty onhan niitä muitakin laadukkaita paikkoja...
-Mikko-
-
Pitäisi olla jokin erikoiskahvienystävät seura joka myöntää kahviloille "sertifikaatteja" tai "täältä saa laadukasta kahvia" -tarroja kahviloiden oviin/ikkunoihin. Kahvilat voisivat tehdä ilmoituksen halustaan tähän, ja seura tekisi täsmäiskuja valeasiakkaana kyseisiin kahviloihin, ja hyvän kahvin kahvilat saisivat kyseisiä osoituksia. Näin asiakkaat tietäisivät mistä saa hyvää kahvia, ja näin myös muut kahvilat alkaisivat panostamaan laatuunsa.
Olen itse joskus miettinyt samaa... Ihan ongelmatonta tuollaisten sertifikaattien jakaminen ei olisi ja en tiedä kuinka paljon ne kahvilanomistajia kiinnostaisivat, mutta periaatteessa se olisi ihan kiva ajatus. Jos jakajana olisi taho jolla ei ole mitään taloudellisia intressejä niin olisihan se aika puolueetontankin. Toisin kuin vaikkapa Kotipizzan itselleen jakamat diplomit. :)
-
Mielestäni asiakkaan ei pitäisi joutua tilanteeseen, jossa pitää selata nettiä löytääkseen esimerkin hyvästä kahvista, kyllä sen tulisi löytyä laadukkaan oloisista kahviloista. Ei riitä, että kaupungista löytyy yksi tai kaksi kahvilaa joissa järjestään saa oikeaoppisesti tehtyjä kahveja.
Eiköhän riittävän hyvänä laatumerkkinä voi pitää scae:n jäsenyyttä. Katso valitettavan lyhyt jäsenlista scae.fi sivulta ja muuta mielessäsi Juhani Haahti tarkoittamaan Café Artia ja Roman Kolpaktsi Café Ursulaa. Tietty onhan niitä muitakin laadukkaita paikkoja...
-Mikko-
Piti vastata ihan samaa mutta ehdit ensin. Onkohan scae:lla jotain tarroja. He voisivat toki jakaa sertifikaatteja.
Mutta ihan samahan se on myös muidenkin ravintoloiden kohdalla. Suomessa on viimevuosina ollut keskimäärin vain noin neljä ravintolaa joilla on Michelin tähtiä, joka on kohtalaisen puoluteeton kriitikko. Lisäksi on pieni kourallinen muita hyviä ravintoloita, joiden määrän voi laskea kymmenissä.
Näissäkään ruokaan, miljööseen, palveluun ja juomiin panostavissa paikoissa ei välttämättä saa harrastelijalle riittävää laatua edes ravintolan ydintoimintojen osalta. Puhumattakaan kahvista, joka jopa huippuravintoloissa on usein varsin välttävää. Jolla tarkoitan, että se yleensä kyllä pesee työpaikka-juhlamokat (niin kuin pitääkin), mutta ei välttämättä aiheuta vakavassa harrastajassa mitään suuremmin järisyttäviä tunteita.
Eli ei muuta kuin toimimaan! Vaatikaa kahviloiltanne parempaa (positiivisessa hengessä!), suosikaa yksityisiä innostuneita yrittäjiä, ja muistakaa että ne höpö-höpö-ketjut on viritetty toimimaan täysin erilaisen filosofian ja kustannus-rakenteen mukaan kuin meillä kahvifriikeillä... Ja rohkeimmat perustaa sitten oman kahvilan.
Itse kävin juuri ensimmäistä kertaa 8 vuoteen Turun CafeArtissa ja jos asuisin kulmilla kantaisin sinne kyllä mielelläni kassavirtaa sekä nautittujen kahvien että ostettujen papujen muodossa.
Kuvaavaa kuitenkin lienee, että kun baristamestari oli minulta ensin tiedustellut että haittaako pahasti jos hän ensin maistaa ja säätää myllyn, tehnyt useamman testishotin ja keskustellut kanssani mm. Aurajoen läheisyyden vaikutuksesta jauhatukseen ja uuttoaikoihin sain varsin maukkaan macchiaton ja jääkahvin meidän pariskunnalle... eikös sitten sisään marssinut seuraava pariskunta: "saisiko pari sumppia"... herra lisäsi sitten vielä närkästyneeseen sävyyn "saako teiltä tavallista kahvia ollenkaan"
-
Eli ei muuta kuin toimimaan! Vaatikaa kahviloiltanne parempaa (positiivisessa hengessä!), suosikaa yksityisiä innostuneita yrittäjiä, ja muistakaa että ne höpö-höpö-ketjut on viritetty toimimaan täysin erilaisen filosofian ja kustannus-rakenteen mukaan kuin meillä kahvifriikeillä... Ja rohkeimmat perustaa sitten oman kahvilan.
Täältä (http://www.jimseven.com/2009/01/05/who-is-to-blame-for-bad-coffee/) löytyy yksi kirjoitus tästä aiheesta - jossa viimeisessä kappaleessa myös painotetaan tätä kiittämisen tärkeyttä (kahvilanpitäjien kannattaa muuten lukaista ainakin kolme ensimmäistä "Aiheeseen liittyvää" linkkiä tuon blogitekstin lopusta).
-
Täältä (http://www.jimseven.com/2009/01/05/who-is-to-blame-for-bad-coffee/) löytyy yksi kirjoitus tästä aiheesta - jossa viimeisessä kappaleessa myös painotetaan tätä kiittämisen tärkeyttä (kahvilanpitäjien kannattaa muuten lukaista ainakin kolme ensimmäistä "Aiheeseen liittyvää" linkkiä tuon blogitekstin lopusta).
Sen verran vielä tästä alkuperäisestä ajatuksesta, että en itse tunne yhtäkään gastronomisesti tai eettisesti korkeatasoista ravintolaa tai kahvilaa, jotka tekisivät vähänkään "järkevää" businesta. Siksi meidän kahvin, ruoan tai viinin-harrastajien pitää joko etsiä ja matkustaa puoli maailmaa löytääksemme näitä harvinaislaatuisia "hurahtaneita" ravintoloitsijoita, jotka ottavat työnsä vakavastin ja toisaalta repivät meidän ilon omasta innostuksestaan tai selkänahastaan. Esim. Schomerin kahviloissa Seattlessa oli ilo vierailla juuri tästä syystä ja matka ei tuntunut miltään. Myös aiemmin mainitsemani Michelinin tähdet on määritylty lyhyesti: "worth a detour", "worth a trip".. Itse teen mielelläni parin viikon matkan päästäkseni kerrankin paremmalle illalliselle kuin mitä itse valmistan.
Aika vaikea kuivititellakaan että vastaavia kavereita tupsahtaisi tänne Leppävaaraan virittelemään pikku-pikku kahvikärry junaradan varteen, vaikka se nyt voisi ehkä loogiselta super-hyvältä myyntipaikalta tuntuakin... Jos joku ottaa pallon niin mä lupaan ostaa 100 shottia vuodessa :)
Ja pienenä provona: jos ei kantti ja lompakko kestä perustaa hyvää kahvilaa itse ja omilla rahoilla niin sitten jatketaan kotiharrastusta... :)
-
Mielestäni asiakkaan ei pitäisi joutua tilanteeseen, jossa pitää selata nettiä löytääkseen esimerkin hyvästä kahvista, kyllä sen tulisi löytyä laadukkaan oloisista kahviloista. Ei riitä, että kaupungista löytyy yksi tai kaksi kahvilaa joissa järjestään saa oikeaoppisesti tehtyjä kahveja.
Olen samaa mieltä ja niinhän sen pitäisi olla, mutta mm. oman kokemusten ja täällä lukemani perusteella se ei aina mene näin.
vielä selventääkseni itseäni:
Te kaikki varmasti tiedätte millaista kahvia tulisi saada jos cappuchinon tilaa, mutta sanotaan vaikka tätini, joka on juonut koko elämänsä juhla mokkaa. Jos hän saa jostain päähän mennä testaamaan cappuchinoa, kun on jostain lehdestä tästä juomasta lukenut. Sitten hän asioi laadukkaan oloisessa kahvilassa, ja saa eteensä huono laatuisen juoman (joka ei siis tunnu olevan mahdotonta). Tämä on kuva joka hänelle jää kyseisestä kahvista päähän. Uskon, että täti menee takaisin juhla mokan pariin, eikä ainakaan kauhean helposti lähde cappuchinoa uudestaan kokeilemaan.
tuo jimsevenin teksti on totta.
-
Millainen on hyvä Barista? Schomerin (melkein jo fanaattinen :) ) mielipide täällä (http://espressovivace.com/schomerblog/index.php/2009/08/07/artisan-business-service-memo/). Kannattaa ehdottomasti lukaista - sieltä löytyy paljon hyödyllistä asiaa "ihmissuhdeasioista" (alkaen Baristan ja asiakkaan katsekontaktista asiakkaan astuessa myymälään).