Erot eivät nyt niin kovin isoja ole, mutta samoista teristä kuitenkaan ei ole kyse.
Mutta toiminnallisuuden kannalta nämä "terät" eivät kyllä minunkaan mielestäni toisistaan eroa. Kummassakin papujen pilkkominen hoidetaan ruhjomalla tylsiä nystyröitä/kohoumia vasten ja tuloksena on paljon hienojakoista tomua jauheen sekaan. Kun tuota hienojakoista tomua siellä seassa on riittävästi, niin sillä saa koneen kuin koneen kyllä helpostikin tukkoon, mutta maku voi sitten olla mitä on.
Oikeasti kunnollinen terä siis pääosin leikkaa pavun ja tällöin terän pitää olla tosiaankin terävä, ks. vertailukuva alla (tuolla terällä saa siis halutessaan viillettyä haavan sormeensa).
Suodatinkahvissa ei tämä kaikki ole niin kriittistä kuin espressossa, mutta tuolla allaolevalla terällä ja aiemmalla Severinin terällä valmistettaessa eron huomaa jo tässäkin. Tuolla terävällä terällä saa halutessaan jauhaa jauheen paljon hienommaksi kuin Severinillä ilman että veden virtaus suodattimessa tyssää. Severinin kanssa pitää jättää keskimääräinen jauhatuskarkeus karkeammaksi, sillä muuten vesi jää lillumaan suodatinsuppiloon eikä tahdo valua säädyllisessä ajassa läpi ilman hämmentelyä ja tämä ei tee hyvää maulle. Suodatuksen jälkeen toisella jauhetun kahvijauheen pinta on lähes tasaisen "mutainen", toisella siinä erottaa nätisti yksittäiset vedessä turvonneen kahvijauheen hippuset - jokainen varmaankin arvaa kumpi on kumpi.