Mihinkäs siellä päädyttiin?
Kokeiltiin aikalailla kaikenlaisia millään tavalla järkeviä profiileja ja todettiin, että niillä tulee erilaisia shotteja. Ja että toisaalta tietysti moni muukin asia vaikuttaa ja vaikeuttaa vertailua.
Strada EP:ssa profiileja pystyi ohjelmoimaan tietokoneella, niin että haluttu paine piirretään ajan funktiona. Samalla tietysti hoituu myös shotin aikakatkaisu. Toisaalta kone ei ota ollenkaan kantaa siihen, että paljonko kahvia uuton aikana valuu, vaan se pitää säätää annoksella ja jauhatuksella kohdalleen.
Jos espressossa on paljon muuttujia, niin paineprofilointi tuo niitä vielä enemmän. La Marzoccon ratkaisu on kieltämättä hieno, mutta jotenkin tuntuu, että profilointi on vähän uudenlainen käytettävyyshaaste koneille. Kahvan nokkia seuraamalla ja kahvia maistelemalla on aika vaikea päästä kiinni uuton etenemiseen sillä tarkkuudella, että pystyisi säätämään paineprofiilin yksityiskohtia. Ainakin nykyinen Windows-softa ja USB-tikku olivat hieman ysäriä noin tietotekniikan näkökulmasta. Koneen ohjelmoinninhan olisi voinut hoitaa myös känny/tablettisoftalla, niin että känny piirtää uuton etenemistä reaaliajassa (sen hetkinen paine ja mielellään myös virtaus) ja sillä voi samalla kuvata shotin valumista. Ja sitten pyörittää sitä uudelleen ymmärtääkseen, että mitä oikein tapahtui.
EP:tä pystyy käyttämään myös manuaaliohjauksella. En sitä kokeillut, mutta sinänsä ajatus on siinä hyvä. Paine säätyy namiskasta, eli kone toimii kuin yksinkertainen jouseton vipukone, paitsi että sen paineen saa osumaan siihen mihin haluaakin. Eikä tarvitse puhkia. Nenä kiinni nakusihdissä voisi tuolla tavalla päästä hyvin jyvälle kakun sielunelämästä.