Tuli sitten putsattua Variota. Ajattelin säätääkin sitä että olisi paremmin tiukassa päässä vartsuja.
Eihän sitä yläterää näillä sormilla auki saanut. Hyvä kun sain hopperin irti. ;-)
Mietintää. Tiputin muutaman pisaran vettä nailonin ja alumiinin väliin josko toimisi liukasteena. Ei tehoa.
No, katsaus kämpän tarjontaan, enkä löytänyt sopivaa kuin muovipänikän kannen. Värkkäsin siitä työkalun ja vot aukesi terä.
No, harjausta, kääntelyä ja imurointia, puhaltelua ja harjausta. Hienoa, terä paikoilleen ja kuuntelua. Ääni alkoi muuttua jo karkean puolessa välissä. Kääntelin kuitenkin melko rentona sitä säädintä, mutta aloin epäillä asiaa, että tämäpä erikoista. Avasin terän ja selvästi oli kulumaa ulkoreunassa! Putsasin terät uudestaan enkä tullut sen viisaammaksi, ihan kuin säätö olisi tullut paljon tiukemmaksi. Kuluma oli kummassakin terässä ihan tasainen, ainakin siltä näytti. Yläterä taas paikoilleen, papuja hopperiin, säätö aivan auki ja pienet päräytykset. On karkiaa, kiristelin siitä hiljalleen ja pääsin toiseksi viimeiseen, semmoiselta vaikuttaa että huomenissa pistetään kahvaan.
Onko ymmärrettävä niin, että välissä pitää olla kahvia, muuten säätö on lian tiukka arvioitavaksi??
Jäi joka tapauksessa säätämäti ;-)
Kuva työkalusta nyt kuitenkin.