Yhteenvetona tähänastisesta voinee todeta, että mikäli kahvikakku ei ole riittävän kiinteä ja tasalaatuinen riittävän paineen synnyttämiseen, niin painekahva ei asiaan auta - paineen pitää syntyä kahvikakun veden liikettä vastustavasta vaikutuksesta. Lisäksi koska painekahva tekee uuton tarkastelun melkolailla mahdottomaksi, niin hyvän kahvikakun säätäminen muuttuu myös melkolailla mahdottomaksi. Muilla foorumeilla olevissa keskusteluissa on haukuttu myös painekahvan pilaavan creman, koska se tosiaankin uudelleenvaahdottaa kahvin.
Mutta sitten on tämä kysymys, että voiko painekahvalla periaatteessa saada aikaan hyvän uuton.
Niin vastustaakin, mutta jos se vastustaisi yhtä paljon kuin normaalilla filtterillä uutettaessa (hienommalla jauheella) ja siihen lisättäisiin vielä painefiltterin pohjan aiheuttama vastus (kun sieltä neste pääsee vain yhdestä reiästä läpi), niin pumppu saisi puskea aika lailla että sieltä pääsisi mitään läpi. unnissa nestettä läpi.
Meneekös se näin?
Idealisoituna tilanne on se, että kakkua vasten on 9 barin paine toisella puolella ja sanotaan vaikka 2 barin toisella puolella. Pumppu on tehnyt työtä kun se on puristanut vesimolekyylit tiukkaan kasaan kakun päälle, ja sen jälkeen se työntää joukkoon lisää molekyyleja sitä mukaa kun niitä tihkuu läpi - kuten normaalissakin kahvassa. Veteen on siis varautunut energiaa, ja kun se pääsee pois korkeapainetilasta niin energia vapautuu veden laajenemisena. No, sitten tulee toinen este vastaan, nimittäin kahvan alapohjan reikä. Koska laajenemisnergia riittää 9 barin paineen tuottamiseen, niin se selviää läpi tästä esteestä ilman lisätyötä.
Vai miten tämä menis?
Toki tässä varmaan jo vaikuttaa pienemmän tasonkin ilmiöt, erityisesti siellä kakun sisällä. Mutta jos joku selittäisi asian nyt aluksi uskottavasti ihan perinteisen termodynamiikan kautta...