Tuo on jo puhdasta saivartelua. Esittämäni analogia oli kuitenkin täysin vertailukelpoinen omasi kanssa. Se on fakta se. Koko ajatushan oli juuri siinä, että kaakaopavusta saadaan a) kaakaovoita ja b) kaakaomassaa. Toisesta tehdään suklaata ja toisesta valkoista suklaata. Se, että kaakaomassaa jatkojalostetaan myös kaakaojauheeksi ja käytetään suklaan valmistamiseen on pelkkä sivujuonne tässä tilanteessa.
Maidosta valmistetaan kermaa ja voita. Ovatko ne kaikki maitoa? Voitelet aamulla kermaa leivällesi ja mikäs onkaan herkullisempaa, kuin tuoreet, maidossa paistetut silakat? Raaka-aineista jalostetut tuotteet ovat omia tuotteitaan. Sekä kaakaopavuilla, kaakaomassalla, kaakaovoilla että kaakaojauheella käydään globaalia kauppaa. Tuotteet on tarkkaan määritelty ja vakioitu. Samoja määritteitä käytetään kansainvälisissä tullinimikkeistöissä. Ei näitä asioita pistetä uusiksi sen takia, että jossain päin joku on "eri mieltä". EU:n alkuperäisessä suklaadirektiivissä 1973 määritellään samat raaka-aineet uudestaan, tosin aika pitkälle YK:n alaisen kansainvälisen kauppajärjestön määritteistä kopsaten.
kaakaopavusta saadaan a) kaakaovoita ja b) kaakaomassaa. Toisesta tehdään suklaata ja toisesta valkoista suklaata.
Höpsistä. Suklaa valmistetaan kaakaovoista ja kaakaon kuiva-aineesta, ja vielä siten, että kaakaovoita on enemmän. Kaakaomassasta ei puhuta halaistua sanaa. Mutta kaakaomassaa saa tottakai käyttää, sehän sisältää noin fifty-fifty kaakaovoita ja kaakaon kuiva-ainetta. Kaakaomassa on huoneen lämmössä pehmeää suuren kaakaovoipitoisuuden takia. Ilmaisu "Toisesta tehdään..." on absurdi. Ei ole olemassa suklaata, jossa ei olisi kaakaovoita.
Valkoisessa suklaassa ei ole kaakaon kuiva-ainetta, eikä myöskään kaakaomassaa. Tästähän olemme yksimielisiä.
Suklaankin kohdalla kyse on enemmän globaaleista talouslinjauksista kuin itse tuotteen järkevästä luokittelusta kuluttajan näkökulmasta katsottuna.
Eipä siinä mitään globaaleja talouslinjauksia tarvita. Kyse on kynnysrahasta. Eu halusi pohjoismaat mukaan, hintana oli 1973 suklaadirektiivin vesittäminen. "Kuluttajan näkökulma" olisi ollut Pohjoismaissa aika EU-kielteinen, jos sekä Maraboun, Leafin, Cloettan, Fazerin, jne. "suklaat" olisi kielletty. Tämä oli hinta (yksi niistä), jonka EU maksoi uusista jäsenistä. Olisiko noiden em. tuotteiden kieltäminen ollut "järkevää luokittelua" kuluttajan kannalta, on sitten enemmänkin arvokysymys.
Itseasiassa koko suklaadirektiivi on vielä käsittääkseni keskeneräinen (näin ainakin kesäkuussa 2009). Belgia, Ranska, Italia, Espanja, Saksa, Luxemburg, Kreikka ja Alankomaat ovat kieltäneet muun kuin kaakaovoin käytön suklaan valmistuksessa, mikä on mielestäni erittäin hyvä asia.
Se on hyvä asia. Minäkin nautin vain "oikeaa suklaata". Mutta ei se direktiivi mitenkään keskeneräinen ole, se on täysin valmis ja "lopullinen". Nuo Keski-Euroopan maat eivät vaan ole adaptoineet uutta direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään. Käyttävät sitä alkuperäistä 1973 direktiiviä. Suojelevat siten omaa suklaateollisuuttaan. Mutta eivät voi kuitenkaan estää "tavaroiden vapaata liikkumista". Kaikissa noissa maissa voi myydä vaikkapa Fazerin kasvi- ja eläinrasvasekoitteita suklaana. Ennen tätä uutta direktiiviä esim. Leaf joutui myymään täytesuklaataan nimikkeellä "Chocolate flavoured filled praline".
Toivottavasti direktiiviin tulee myös minimivaatimus kaakaomassan suhteen.
Sitä ei tule. Sitä ei ole alkuperäisessä direktiivissä, sitä ei ole nykyisessä direktiivissä, eikä sitä tule tuleviinkaan.