Lopulta se makuaisti syntyy kuitenkin siellä korvien välissä ja siihenkin vaikuttaa vaikka mikä.
Juurikin näin. Kahvimaailmassa se näkyy oivallisesti siinä, että ihmiset usein juovat sitä mihin ovat tottuneet ja se on heille hyvää kahvia, oli laatu tai hinta mitä tahansa. Ja oikeastaan tämä pätee kaikkeen mihin makuaistimus liittyy, niin viiniin kuin ruokaankin. Uskoisin, että sellainen, joka on tottunut maistelemaan erilaisia makuja niin ruuan kuin viinienkin tai oluiden kanssa, on alttiimpi kokeilemaan myös erilaisia kahveja - tai ehkä tämä on ihan itsestään selvyys.
Itselleni on usein käynyt niin, että kun olen omia lempikahvejani - yleensä sinkku etiopialaisia - tarjonnut bulkkikahveissa pitäytyville tutuille, en ole paljoa kehuja saanut. Heistä se ei maistu kahville, kun se ei ole agressiivista ja kitkerää pannussa seisonutta nestettä. Lähimmät ystävät on sitten enempi samanhenkisiä ja tykkäävät tarjota erilaisia ärsykkeitä makunystyröilleen ja haastaa makutottumuksia.
Tässä mielessä olen ihan samaa mieltä erään ketjuun kirjoitelleen kanssa siitä, että makuaan voi jalostaa tai kehittää. Toki robustainen ja tumma pariisilaispaahto on hyvää oikealla hetkellä, mutta on monia muitakin hyviä kahvimakuja. Ja jos puhutaan kahvin, viinin tai oluen harrastamisesta, niin ei viinin harrastamista ole esim. se että juo pullon Tollo Rossoa joka perjantai, vaan se, että maistelee erilaisia makuja ja oppii tunnistamaan rypäleitä. Samoin oluen harrastamista ei ole kaljakorillinen viikossa koffia, eikä kahvin harrastamista ole se, että juo yhtä ja samaa espressolaatua 1500 euron keitin-mylly yhdistelmällä valmistettuna. Se on yksinkertaisesti espresson juomista.
Toki Koffille, Tollo Rossolle ja perus espressollekin on hetkensä, eikä niissä siinä hetkessä ole mitään vikaa. Kysehän on siitä mikä kiinnostaa ja mihin haluaa paneutua. Itse pitäydyn kahviharrastukseni puolella edullisemmissa laitteissa, mutta valmistusmenetelmiä minulla on käytössä useita ja maistelen erilaisia papuja. Toiset panostavat eri papujen lisäksi laitteisiin. Ja lopulta toiset tavoittelevat yhtä tuttua makua - enkä minä voi ketään moittia. Mutta siitä ei mielestäni pidä pahastua, jos toteaa sen tosiasian, että makuaan voi kehittää ja siten harrastuksesta saa laajemman ja antoisamman, jos kahvia haluaa harrastaa. Ja jos ei harrasta, niin vielä vähemmän siitä on syytä loukkaantua, se nyt vain on niin.
Ja lopulta, minusta kaikkein paras menetelmä maistella kahveja, on valmistaa se kuppiin ammattimaistelijoiden menetelmällä. Grammalleen tarkka määrä juuri jauhettua kahvia kuppiin ja oikean lämpöinen vesi päälle. sekoittelu lusikalla ja maistelu eri lämpötiloissa. Ei tarvitse kalliita välineitä, mutta hyvää on. Jokus valmistan samalla metodilla kahvin itselleni muutenkin, vaikka en niin tarkaten kahvia joisikaan. Se on hyvä tapa tehdä pieni annos kahvia yhdelle henkilölle.
Tänään join kyläreissulla erinomaisen mokkapannulla valmistetun Caffetorian Gran Palomar-kupillisen. Pavut isäntä jauhoi Skertonin käsimyllyllä.