Sanoisin näin, että se tärkeä pointti tässä on hiilidioksidi. Onnistuneeseen uuttoon kuuluu kemiallisia prosesseja, joissa sitä pitää olla mukana. Prosesseihin vaikuttavia tekijöitä on kuitenkin paljon muitakin: pavun tyyppi, paahtoaste, uuttopaine, annostelu, jauhatuskarkeus jne. Siksi yhdelle papu voi vaikuttaa jo vanhentuneelta, kun taas toiselle se on vielä ihan normaalissa iskussa. Ja jollekin papu on aivan liian tuore, kun taas toiselle juuri sopiva. Eli näitä näkemyksiä sopivasta tuoreudesta on melkein yhtä paljon kuin kahvin tekijöitäkin. Ylipäänsä kahvinvalmistuksessa aina haetaan jonkinlainen "paikallinen optimi", jossa tietyt asiat kompensoivat toisia. Siksipä yksityiskohtien vertailu eri tekijöiden ja rutiineiden välillä on hankalaa.
Toinen tärkeä asia tietysti on se, että ikää laskiessa pitäisi aluksi laskea ikää A, ja kun pakkaus ensi kertaa avataan niin sitten ikää B. Sanoisin että monille A voi olla ainakin joitakin kuukausia, ehkä enemmänkin. Taas B on huomattavasti vähemmän. Useita viikkoja sitten avattu pussi on väistämättä parhaat päivänsä nähnyt.
Kuten Lari baristakurssilla totesi: suljettu pussi säilyy hyvin, mutta kun se kotona avataan niin sitten alkaakin hurja kahvinjuonti, johon pyydetään vaikka naapurit apuun jos ei meinaa pavut muuten kulua...
Tämän kaiken valossa on aika dorkaa, että jotkut paahtimot myyvät papuja avoimista laareista.