Minun tapa keittää pannukahvia on siis keittää vesi kiehuvaksi, lisätä kahvi, kuohauttaa, sekoittaa, ja jättää hautumaan. Kahvi on valmista kun purut ovat painuneet pohjaan - ja näin myös käy, ainoastaan reunoille jää pari hassua hiutaletta joista pääsee eroon kaatamalla kannusta ekan lorauksen sammaleille.
Jos kuohauttaa ja ei sekoita sen jälkeen, niin sitten vaikutus taitaa olla päinvastainen (nostaa puruja pintaan), kuten Tuomas kirjoittaa. Mitenkähän on, kelluuko kahvipuru? Vettyneenä se on toki vettä raskaampaa ja painuu pohjaan, mutta kuivana se taitaa itseasiassa kellua. Eli vaikka kahvin sekoittaa veteen, niin jos se ei ehdi vettyä, vaan nousee takaisin pintaan ja hiilidioksidin voimalla vaahtoutuu irti vedenpinnasta, niin saattaapa se jäädä aika pitkäksikin aikaa vedenpinnan päälle? Puru on myös sen verran kevyttä, että sopivasti ripoteltuna se pysyy veden pintajännityksen voimalla veden päällä?
Toki purut jatkavat uuttumista myös pohjassa, mutta siellä ne uuttuvat hitaammin. Puruista kun tulee varsin tiivis mönjä. Kun kaadan toiset kupit seisoneesta pannusta niin minusta se ei ainakaan ole häiritsevän yliuuttunutta. Purut ovat kuitenkin lilluneet ainakin tuplasti tarvitun ajan - jos esimerkiksi keittäisi suodatinkahvin kahdesti, niin maku olisi aika kiinnostava. Toki pohjalirut ja mönjät kaadan pöpelikköön, ne eivät varmaan olisi mitenkään hehkeän makuisia.