Niin. Kyseinen visio on toki pelottava. Mutta kyllä sama voi tapahtua minkä tahansa harrastuksen kanssa. Mietitäänpä vaikka vapaa-ajan kalastajia tai tietokonepeleihin hurahtavia...tai vaikka kuntoiluun.
Itse olen paahtanut kahvia puolitoista vuotta. Kahvia juon kaksi tai kolme kupillista päivässä. Espressokonetta en toistaiseksi omista, ja ehkä ostan soliksen, riippuu raskinko / koenko tärkeäksi.
Rahaa harrastukseen on uponnut reilu satanen tarvikkeisiin + se mitä raakakahvi tarpeisiini maksaa. Myllyjä minulla on kaksi, mutta ovat käsikäyttöisiä ja niillä pärjää, jos ei hommaa espressokeitintä. Pannuja 6, joita kaikkia käytän. Muutama kulunut rikki.
Mutta sama on kalastuksessakin, jota harrastan. Itselläni on pari vapaa ja 30-40 uistinta + perhovehkeet. Kaverilla on ehkä se 30 vapaa ja tuhansia uistimia.
Eli hifistellä voi harrastuksessa kuin harrastuksessa, tai sitten ei. Jos järjen pitää käsissään ja ymmärtää, ettei onni kuitenkaan aukene uudesta myllystä ja maailma pelastu uudella keittimellä, niin ei ihan jatkuvasti tarvitse olla uutta ostamassa. (anteeksi tämä provosoiva ajatus). Eli asioiden pitäisi olla oikeassa tärkeysjärjestyksessä ja kahvin harrastajienkin pitäisi muistaa se raja, milloin tuetaan enemmän kulutushysteriaa kuin itse harrastusta. Sama se on kalastuksessa ja muussakin.
Mutta tietysti jos varaa on jne, niin voihan sitä ostaa vehkeitä vaikka kuinka, ihan jo keräilymielessä, mutta harva keräilijäkään ostaa kaikkia keräilykohteitaan kovin lyhyessä ajassa.
Oletteko muuten miettineet, kuinka ilahtuneita pyhiinvaelluskohteissa ollaan pyhiinvaeltajista? ...ainakin sellaisista, jotka viipyvät kohteessaan pitkään?
Itse käyn Tampereella aina Mokkamestareilla, mutta juon sen espresson ja ostan kahvia, sitten poistun. mielellään on vaimokin sen aikaa ollut mukana ja juo kahvinsa.
Mutta sehän on tutkittu juttu, että toiset tulevat asioista riippuvaisemmiksi kuin toiset. Ja toisaalta harrastukseen paneutumisen (mikä on vain positiivista) ja mopon karkaamisen raja on hieno. Ehkä se paljastuu juuri sillä, miten onnellisuus on asiasta kiinni. Jos ihminen on onnellinen, vaikkei aina saa haluamaansa tai parasta kahvia, niin mopo lienee vielä käsissä - muutoin voidaan olla jo addiktion puolella. Silloin voisi olla syytä jarrutella ja keskustella vakavasti.