Lopulta luumarjat oli eroteltu käyttökelpoisiin ja myös siemenet saatu esiin niin puussa fermentoituneista kuin juuri oikeaan aikaan poimituista. Kuivuneiden luumarjojen putsaus olikin aika hankala homma. Tiloilla se taidetaankin tehdä koneellisesti. Huomasimme niitä työstäessä, että suurin osa pavuista oli tummuneita, eli lienee sitä turkkilaisten ja kreikkalaisten arvostamaa Rio-y makua mukana. Pohdimme ylipuutarhurin kanssa mitä niille tehdään. Paahdossa myrkyt kyllä katoavat, Seassa oli vain muutamia terveen värisiä kuivuneita papuja. Kuvasta näkee asian tilan jotensakin. Ylipuutarhuri totesi, että jätämme nämäkin pavut vielä kuivumaan, koska niissä on kosteutta enemmän kuin ihanteelliset noin 10 %.
Toki hallittu kuivaprosessointi tuottaisi suhteessa terveempää papua, jos marjat olisi laittanut kuivuriin, kuten aluksi suunnittelimme, mutta jatkoprosessoinnin hankaluuden tähden päätimme työstää pienen sadon mieluummin märkämenetelmällä. Märkämenetelmässä siemenet perataan kippoon (tiloilla toki tankkiin). Tässä kuvassa ei ole ihan kaikki pavut vielä kerätty.
Kippoon lisätään vettä, jossa pavut saavat fermentoitua reilun vuorokauden. Tässä vaiheessa papujen päällä on vielä kuorta, joka poistetaan kuivauksen jälkeen, mutta fermentoiminen helpottaa kuorten irtoamista jatkossa. Fermentoitumisessa on kyse siis maitohappokäymisestä, joka vaikuttaa myös tuotoksen makuun.
Huomenna papuja odottaa toivottavasti pesu, jonka jälkeen niitä kuivatetaan noin kuukausi. Jatkoraporttia siis ehkä huomenna ja sitten kuukauden päästä. Näistä pavuista uskoisin saatavan noin 10 kupillista kahvia, josta riittää siis puutarhan henkilökunnalle, minulle ja työkaverilleni sekä lehden toimittajalle.
Huomenna, jos fermentoituminen on tarpeeksi pitkällä, poistetaan kelluvat marjat ja loput pestään. Fermentoitumisen edistymisen tuntee ilmeisesti siitä, että liukas luumarjan siemen on muuttunut nahkeaksi.