Tekevälle sattuu, ja varsinkin tällainen aloitteleva äidin pikku barista saa oman osansa tilanteista jotka eivät menneetkään kuin elokuvissa. Kerätään tänne kahviin jotenkin liittyviä mielenkiintoisia tilanteita, jotka eivät välttämättä menneet ihan kuin elokuvissa.
Ennen kuin olin ehtinyt tutustuakkaan vanhemmilta perittyyn ikivanhaan halpakeittimeen, tai espressoon ylipäätään, joukko kylässä olleita kavereita bongasivat laitteen ja halusivat kokeilla. Lopputuloksena liian täysi kahva ja paikoiltaan lähtenyt tiiviste johtivat räjähdykseen ja kahvinpurukuran roiskumiseen ympäri keittiötä. Keitin jäi puoleksi vuodeksi hyllyyn vailla käyttöä.
Aluksi laitteen opettelu lähti vähän käsistä. Eräs päivä viidennen putkeen juodun tuplaespresson tapaisen yritelmän jälkeen tajusin että tulipahan tehtyä tollon työ, ja seuraavat tunnit menivätkin tehokkaasti seinille kiipeillessä.
Jonkin aika sitten tuli hankittua ihka oikea mylly. Pavut piti tietysti jauhaa heti liian hienoksi, mikä johti jonkinlaisen avantgardistisen kahvinkeittotekniikan jäljille. Kone meni tukkoon, yskäisi pari tippaa pihalle ja rupesi pitämään kipeää ääntä, jolloin löin sen paniikissa pois päältä. Touhutipat tuli kuitenkin maistettua, ja olipahan uudenlainen elämys. Todella öljyistä ja kirpeää tavaraa, ei missään nimessä pahaa.
Tänään aamulla tuli sitten tilanne joka veti vertoja ensisuudelmalle. Koneesta valui oikeasti maukas tuplaespresso ihan oikealla cremalla. Tästä se lähtee, ja kyllä tämän eteen kärsittiinkin.