Mukavasti tuntuu yksi töpselin asento provosoivan filosofista keskustelua.
Tähän kohtaan ehkä hyödyllinen tieteellinen kriteeri on falsifioitavuus. Eli kun esittää perustellun väittämän, niin se pitää esittää niin että vastapuolella on mahdollisuus osoittaa se vääräksi - mikäli se siis on väärä. Tässä tapauksessa luistellaan aika rajamailla, koska ilmiön todistus nojaa yksittäiseen tai ainakin harvinaislaatuiseen henkilöön/ryhmään.
Totta puhut. Nyt emme kuitenkaan lähde aivan "nollasta" liikkeelle. Emme puhu ilmiöstä, jossa joku osaa keskustella telepaattisesti valaiden kanssa, tms. Nyt lähdemme liikkeelle konkreettisesta, mitattavissa olevasta teknisestä faktasta. Sähkövirran vaiheen merkityksestä sähköiselle laitteelle. Se, että puhuin "töpselin asennosta", varmasti ärsytti monia. Saihan se Immanuelinkin aluksi tokaisemaan:
Tarkoitat varmaan potentiaalieroa turvamaan ja signaalimaan välillä? Niiden välillä on varmaan useinkin eroa, ja se tunnetusti voi aiheuttaa ongelmia, mutta mitä tekemistä töpselin asennolla on tämän asian kanssa? Ehkä en vain ymmärrä.
Tähän kysymykseen ei varmaankaan tarvitse palata, töpselin asento vaikuttaa. Virransyötön vaiheen merkitys kun on tunnettu pitkään. Esimerkiksi ammatikseen virtalähteitä suunnittelevat yritykset ovat hyvin tarkkoja muuntajalle tulevan virran vaiheesta. Muuntajissa on silloin merkintä tästä (L/N). Jos töpselin kääntää toisinpäin, L ja N vaihtavat paikkaa, eikä virtalähde toimi siten, kuin suunnittelija on halunnut, syntyy erilaisia häiriöitä ja vääristymiä. Sama koskee äänitysstudioita. Niiden suunnittelussa painotetaan tottakai oikein tehtyä maadotusta, pitää mm. RF-häiriöt kurissa. Samalla varotaan laitteiden potentiaalieroa "aitoon" maahan verrattuna. Siis sitä potentiaalia, johon virransyötön vaihe (töpselin asento) ratkaisevasti vaikuttaa. Diskanttialueelle syntyy vääristymiä.
Meillä on siis käsissämme tekninen fakta. Sen vaikutuksen (=äänellisen vaikutuksen) torjunta otetaan ammattielektroniikassa huomioon. Turhaanko? Nyt kysymme voiko eron (vääristymän) kuulla? On päivänselvää, että suurimmalla osalla "olohuonestereoita" sitä ei voi kuulla, monen henkilön kuuloaisti ja harjaantuneisuus ei riitä kuulemiseen. Mutta voiko sen kuulla? Huippulaitteilla, hyvissä olosuhteissa, kun harjaantunut korva kuuntelee? Kun otan huomioon tekniset, mitattavat tosiasiat, ammattistudioiden käytännöt sekä eri koetilanteissa tehdyt havainnot, on vaikea kuvitella, että asiaa Ei voisi kuulla. Siitä en ole saanut näyttöä. En edes asiallista vastaväitettä.
Minä en ole harjaantunut sitä kuulemaan, enkä haluakaan. Harjaantunut? Kyllä. Monia asioita voi oppia kuulemaan. Aivan kuten kahvipaahtimon kahvinmaistaja on opetellut maistamaan eri kahvilaatuja.
En myöskään näe seikkoja, jotka kertoisivat ilmiön olevan "Snake Oilia". Kuten Vemuli osuvasti huomasi:
Niin, motiivit olisi paljon helpompi ymmärtää, mikäli markkinoille olisi ilmestynyt TUHANSIEN eurojen hintaisia "vaiheenkääntölaatikoita". Tämä "epäkaupallisuus" tukee myös sitä seikkaa, että kyse voi olla aidosti muustakin kuin "hyvästä bisnesideasta".
Lopuksi on hyvin helppo yhtyä tähän akallion mietteeseen:
Onkin siis onnekasta, että ko. kysymyksellä ei ole varsinaisesti suuremmin väliä ja voimme ongelman pähkäilemisen sijaan esimerkiksi keittää kupillisen kahvia.