Jokainenhan voi itse kotonaan kokeilla, onko töpselin asennolla eroa. Pyytäkää vaikka puolisoanne tai kaverianne kääntelemään pistoketta ja sitten vaan arvailette sokkona. Jos eroa ei kuule, niin asian voi unohtaa. Jos eroa on, niin pankaa töpseli siihen asentoon, jossa musiikki kuulostaa paremmalta.
En tunne sinun kuuntelulaitteistoasi, mutta "jokaisella" tuskin on sen tason laitteita, joilla voi kuulla eroja edes huomattavasti karkeammissa tilanteissa. Voin äänittää C-kasetin Nakamichin CR-7:lla ja usealla laitteistolla ei maallikko pysty erottamaan sen ääntää originaalin CD:n äänestä. Todistaako tämä, että C-kasetti ja CD ovat yhtä hyviä? Tuskin. Se kertoo kyllä jotakin käytettävästä laitteistosta.
Keskustelu on muutenkin lämmennyt taas tuolle arvovaltaosastolle. Otetaan vähän pakkia ja katsotaan mistä on kysymys. Verkkotöpselin asento vaikuttaa sähköiseen laitteeseen (vahvistin). Tämä on mitattavissa oleva tekninen fakta, tästä on turha enää jauhaa. Sitten tulee tärkeä kysymys: Voiko sen eron, sen teknisen faktan, kuulla korvilla? Sokkokokeita (Immanuelin termein, sirkustemppuja) on tehty pitkin maailmaa. Tulokset ovat olleet yhteneväisiä. Osa koehenkilöistä pystyy kuulemaan eron. Harva kykenee sanallisesti kertomaan, mikä se ero on. Suomessa Musiikin Ääni teki tällaisia kokeita, tulokset jälleen yhteneväisiä. Ja koska sattumalta tunnen henkilön, joka tällaiseen pystyi, kysyin häneltä millainen se ero on. Tämä oli siis minun skeptistä uteliaisuuttani. Hän kertoi, kuten olen tuolla aiemmin kirjoittanut. Hän myös pystyi toistamaan saman "sirkustempun" useaan kertaan tilanteissa, joissa hän eikä myöskään laitteiden omistaja tiennyt etukäteen töpselin vaihetta. Kokeen jälkeen haettiin mittari kaapista - ja hupsista, useimmiten kaverin mielipide täsmäsi mittarin kanssa. Ei aina, mutta useimmiten. Korostan vielä kerran, että puhuttiin huippulaitteistoista.
Kertomukset akustisesta jazzista jne. vain lisäävät epäilyksiäni,...
Tätä kommenttiasi minun on vaikea ymmärtää, ellet sitten jostain syystä inhoa jazzia... Nimenomaan luonnollisissa, ns. akustisissa instrumenteissa on hyvin "monimutkainen" ääni. Näin on myös ihmisen äänessä. Kun äänessä on paljon yksityiskohtia, paljon informaatiota, niin sen toistaminen ja vahvistaminen on tottakai vaikeampaa, kuin äänen, jossa on vähän informaatiota. Syntikat sekä rajusti prosessoitu musiikki, samoin kuin kompressoitu "ränttä-tänttä" ovat helppoa materiaalia, koska niissä on osa signaalin sisältämästä informaatiosta kadotettu jo matkan varrella. Akustinen instrumentti sopii hyvin äänetoistoketjun "testaamiseen" ja analysoimiseen. Digikamerankin värintoistokykyä testataan kuvaamalla spektrin eri sävyt sisältävää testitaulua. Taulua, jossa on paljon informaatiota. Sitä ei testata kuvaamalla valkoista seinää.