En ole kummoinen italo-traditionalisti kahvin suhteen. (Kaikkea muuta) Valmistinkin itselleni cappuccinon laiskasti tuplasatsina, kun koneessa oli nakukahva kiinni. Vaahdotukset ja kaadot sujuivat ihan mukiinmenevästi (hehehehe), maito oli sikäli vaahtoisaa että helpompi on puhua cappuccinosta kuin caffe lattesta. Tovi sitten läjän sinkkucappuccinoja valmistaneena tajusin äkisti, että koon tuplauksen myötä tuotteen estetiikasta katoaa kuitenkin jotain.
En tarkoita ulkonäköä, vaan jotain syvemmällä juoman olemuksessa olevaa asiaa. Huomasin sen myös tuotetta siemaillessani. Hyvää se oli ja pehmeää, ei käy kiistäminen. Mutta jotain siitä mahtavuudesta, jota sisältyy "klassiseen cappuccinoon" taisi kadota. Ja klassisia juomiahan lotaisisi tietysti ilolla kaksi peräkkäin. ;-)
Mikä on se esteettinen taika, joka katoaa kun ne kaksi cappuccinoa laskeekin samaan saaviin?
Johtaakohan tämä siihen että lopulta mulla on Ponte Vecchio Lusso, jolla vetelen juomia, jotka ovat isompia kuin sinkku ja pienempiä kuin tupla?