Kahden ylläolevan selityksen oikeellisuuden voit tarkistaa halkaisemalla pavun. Jos toinen raksu oli tapahtunut, se on yhtä tumma sisältä kuin ulkoa. Jos se oli jäänyt tapahtumatta papu on palanut vain pinnalta, jolloin papu on sisältä selkeästi vaaleampi. Halkaise papu poikittain, että saat ytimen leikkauksen näkyviin. Älä pitkittäin.
Papusatsi sai olla rauhassa pari päivää. Käryn ja palaneen haju on edelleen keittiössä. Papusatsi on - tai oikeastaan oli - mustaakin mustempi jokaisessa valossa. Halkaistu papu oli pinnasta ytimeen samaa tavaraa: kevyesti hiiltynyttä kevyttä käsissä murtuvaa mujua. Palanutta mikä palanutta. Tähän antanee viitteitä myös satsin painon muutos: 144 grammasta 98 grammaan. Siksi satsi
oli jotain, koska nyt se on roskiksessa.
Veikkaan, että papu oli päässyt kuivumaan, olihan kaappiin unohtuneella satsilla ikää varmaankin se pari+ vuotta. Lisäksi paahtoaika oli tavattoman pitkä suhteessa kuivaan papuun. Ei ihme, että päästiin hiiltymiseen.
Miten raakakahvia tulisi kotona säilyttää ja kuinka kauan se kestää säilytystä?
Mikäli haluan kokeilla toisella jäljellä olevalla puolikkaalla satsilla vielä huoneiston kärytystä uudestaan, niin oletan, että
a) lämmöt lienevät olleet kuitenkin riittävän kohdallaan ajatellen uunin ominaisuuksia ja käytännön säätämisen mahdollisuuksia
ja
b) otan paahtoaikatavoitteen jonnekin 8 min+ (aiemmin raksuttelu ollut ~loppumassa) siten, että satsin väri näyttää keskimääräiseltä tunnistamaltani kaupallisen paahdon väriltä ja öljyjä näkyy selvästi ainakin siellä-täällä satsissa.
Vai kuinka?
Kokeilun edellytyksenä se, että saan keksittyä tuon savun haittojen absoluuttisesti parhaan mahdollisen minimoinnin, joka on vielä riittävä, keittiössä/asunnossa.