Tuon kalliimman ja halvemman keittimen erot eivät ole konehuoneessa, vaan tosiaan suodatinsuppilon rakenteessa ja (tästä en nyt mene ihan takuuseen, mutta uskallan väittää silti) vedensyöttöputkessa. Vanhaan tyyliin moccamasterissakin on ollut se yksi reikä, josta vesi kaatuu puruille. Uudemmassa mallissa siellä on viisi reikää, joiden tarkoitus on saada vesi leviämään tasaisemmin ja vähentämään kanavointia. Sen verran pienellä alueella tämän uudenkin systeemin reiät ovat, ettei täydelliseen tasaisuuteen päästä, ehkä joskus mocciksissa tulee olemaan suihkusihti... suosittelen lämpimästi suodattimen sisällön sekoittamista kun se alkaa täyttyä.
Muoviosapuolella automattinen tippalukko on ollut minusta melko näppärä: lukko on kiinni jos suodatin tai kannu on pois paikaltaan. Sekoitusputki on myös näppärä keksintö. Vanhaa suodatinsuppilo suoraan kannun päällä-formaattia haluan kyllä puolustaa sen verran, että miksi sitä suppiloa pitäisi säilytellä valmiin kahvin päällä missään oloissa? Vaikka uusi systeemi juuri sen mahdollistaakin - ja samalla helpottaa käytetyn suodattimellisen unohtamista keittimeen.
Moccamasterin maine perustuu käsittääkseni varmuuteen ja huollettavuuteen. Vanhaankin keittimeen löytyy varaosat ja jos esim. puhdistusta ei laiminlyö (kuten varmaan 90% omistajista tekee), niin sillä saa vuodesta toiseen juuri niin hyvää kahvia kuin suodattimeen tohtii laittaa. Ristiriidan tunne maineen ja laadun välillä syntyy siitä, että niin usein pääsee ”nauttimaan” huonosti annostettua, suodatinpaperilla maustettua, likaisella keittimellä tehtyä keskinkertaisista ties koska paahdetuista ja väljähdytetyistä puruista uutettua tuotetta.