Mielestäni parhaan mielikuvan siitä mitä hapokkuus kahville antaa (kun se nimenomaan ei ole sitä hapanta/kirpeää) on sama kuin ero "tuoreen" ja väljähtäneen oluen (tai limsankin) välillä. Siinä on "eloisuutta". Tai vaikka samalla lailla kuin kylmä vesi on "eloisampaa" kuin lämmin vesi - kylmyyskin saa aikaan suussa "säpsähdyksen", joka vaikuttaa heti siihen miten vesi aistitaan, vaikka kumpikin ovat teoriassa yhtä mauttomia.
Hmm... tämä nyt jotenkin vastaa sitä mielikuvaa, joka minullekin on syntynyt englanninkielisten kuvausten perusteella.
Jotain sellaista kuin makujen puhtaus, selkeys, raikkaus yms...
Voisiko siis ajatella, että hapokkuus ilmenisi vähän vastaavalla tavalla kuin esimerkiksi "tunkkaisuus", joka mielestäni kuvaa sitä millaisena joku maku/maut tai haju/hajut koetaan - eikä makua tai hajua itseään? Mennään siis jo vähän "tuntemuksen" puolelle?