Jotain ihan pienimuotoista järjestyi. Maistelimme pari kuukautta vanhaa presidenttiä (tuoreinta valmiiksijauhettua mitä Stockmannilta löytyi) ja mittailimme samalla lukemia mojoavusteisesti. Kahvi valmistettiin Sävyn Fetcolla ja kävi jälleen kerran selväksi miten vaikeaa valmiiksijauhettua on säätää. Kumpikin testierä jäi hivenen aliuutteiseksi (Misse voinee laittaa eristä dataa - grammat ja lukemat?) ja kolmatta ei tullut edes koetettua kun aikaa kului yllättäen kaikkeen muuhunkin kokeiluun.
Tällaisissa testeissä olisi siis papuversio ehdoton.
Makuhavaintoja noista - ei nyt niin pahasti pieleen menneistä - kupeista: maussa/tuoksussa oli aistittavissa "keksimäisyyttä", sellainen kaurakeksin tms. mieleentuova maku. Hapokkuus oli Aleksin kuvaaman kaltaista - siinä oli aistittavissa selvästi "takamaussa" metallisuutta, mieleen tuli maku pinnoitteeltaan kuluneesta haarukasta/lusikasta. Mutta kukaan maistelijoista ei muistaakseni kokenut tuota sinällään epämiellyttäväksi? Makeutta löytyi jälkimausta ja kahvi oli olemukseltaan "puhdas", eli suuhun ei jäänyt mitään epämiellyttäviä jälkimakuja - mutta ei siitä löytynyt mitään erikoisia aromejakaan. Lähinnä se keksi. Kukaan ei siis pitänyt kahvia pahana.
Muun säätämisen ohessa havaittiin sitten mm. miten herkkää yhden kupin valmistaminen oikeasti on. Samat grammamäärät (n. 21g kahvia) ja karkeudet - laitteena Harion V60 ja Buono. Missen kaatotekniikalla kahvi jäi mittarin mukaan laihaksi ja aliuutteiseksi ja jiiteen tekniikalla siitä tuli vahvaa ja yliuuttunutta. Emme siis hakeneet optimiuuttoa missään vaiheessa - kokeilimme vain ennalta asetetulla jauhatuskarkeudella tekniikoiden eroa. Mitä tästä opimme: jos valmistat yksittäisiä kuppeja, niin valitse tekniikka jonka osaat toistaa - muussa tapauksessa jauhatuskarkeudella ja annoksilla säätäminen on melko arpapeliä.
Kiitokset Mikolle ja Kaisalle kun ehditte veneentervaamiselta "leikkimään"
.