Et kehtaa jakaa tätä tietotaitoasi pavonien suhteen?
No, laitetaan jakoon hankkimani hiljainen tieto, jolla olen henkseleitä paukuttanut
Nyt puhun isogruppoisemmasta ns. "post- millenium" -keittimestä. Pikkugruppoiseenkin tämä kaiketi osuu, mutta se on aika paljon hätäisempi peli, mitä lämpöihin tulee. Silläkin harjoittelin aikani, mutta en päässyt maaliin, ennenkun myin sen uuteen kotiin.
Ogelmanahan keittimessä on lämmön hallinta. Ikinä ei voi tietää, onko gruppo liian kylmä, tai kuuma. Minä olen päätynyt seuraavaan:
- Kahvi jauhetaan niin hienoksi, että vipua ei saa alas ilman kohtuullisen kovaa voimaa (ehkä 4 kp).
Jauhan kahvin pikku purkkiin (töissä Minimokalla) samalla, kun keitin lämpeää, pikku weissaus.
- Koneen annan lämmetä jokin aikaa, ei niin kauhean väliksi, kunhan paineet on nousseet ja lämpö hiukan levinnyt gruppoon asti.
- Mitään valepaineita ei tarvitse poistaa, se on legendaa.
- Astia grupon alle. Päästetään vipua nostamalla astiaan vettä hiljaisella, tasaisella pikkuvirtauksella. Tätä jatketaan, kunnes ulostuleva vesi alkaa hiukan pirskehdella (vesi on 100 astetta jossakin yläpäässä). Alkulämmöstä riippuen vettä tulee 1,5 - 2 dl ennen pirskahduksia.
- Tämän veden kaadan lämmittämään kuppeja.
- Kahva irti, kuivataan ja purut siihen. Tampataan.
- Kahva takaisin ja TODELLA hidas vivun nosto, jotta kakku ei hajoa. Joskus teen pikkuliikettä yläasennossa saadakseni isomman täytön.
- Vipu alas. Nyt siis tarvitaan senverran hieno jauhe, että vipua ei
pysty saamaan alas kuin 20 yli sekunnin ajalla.
Juodaan niin hyvää kahvia, kun alkuaine antaa myöden.
Nyt varmaan tuli mieleen, että masiina on liian kuuma, kun se grupossa poreilee? Näin ei kuitenkaan jostakin syystä ole. Poreilu saattaa syntyä jo ehkä ylöstuloputkessa?
Valmiin, lämmitettyihin kuppeihin tulevan juoman lämpö on 70 asteen paikkeilla.
Tässä minun temppuni. Saa lainata vapaasti, mutta eri mieltä ei sovi olla
Parantamista tässäkin metodissa
saattaa olla, mutta minusta hyvä lähtökohta jatkokehittelylle.
Olli