Zassenhaussissa on toisaalta pitkässä käytössä ilmennyt semmoinen ongelma että siinä olevat muoviset "teränohjaimet" ovat alkaneet kulua. Myllyssähän se akselissa kiinnioleva alaterä ei ole alhaalta mitenkään kiinni vaan tasapainotuksen ja alaterän keskityksen hoitaa lähinnä terissä sisällä olevat pavut (ne kun jakautuvat sinne aika tasaisesti).
Onpas yllättävä ratkaisu laittaa muovia myllyn rakenteisiin. Olisiko tuo alaterän alakiinnityksen puute yleinen ratkaisu keskieuroopan myllyissä. Turkkilaisissa akseli on tukevasti alhaalta kiinni ja säätökin tapahtuu sitä kautta. Tällöin terä ei pääse liikkumaan sivusuunnassa, eikä myöskään löystymään alaspäin (säätöruuvi ottaa alhaalla vastaan, ainoa mahdollinen suunta on nousta ylöspäin, jolloin jauhe periaatteessa hienontuisi entisestään, mutta siinä tulee kyllä fysiikka esteeksi - pavut ja veivaajan käsi painavat alaspäin.
Tuli taannoin pari ibrikkiä hommattua ja niillä on silloin tällöin tullut puuhasteltua. Jostain syystä en saa niillä kahvin aromeja niin hyvin esille kuin pressolla tai aeropressillä ja on jäänyt siitä syystä vähän vähemmälle. Siis kyllä siinä se yleinen "kahvimaisuus" on tullut esiin, aromeilla tarkoitan nyt niitä pieniä nyansseja kuten mustikka-, mustaviinimarja-, aprikoosi-, jne aromeja joita noilla muilla menetelmillä saan paremmin alkuperäispavuista esiin ja joista pidän.
Onpa yllättävää. Itsekin pidän alkuperäispavuista ja juon ainoastaan ibrik-kahvia (paitsi kyläillessä tai kahvilassa, töihinkin olen ibrikin hommannut). Ja olen kyllä suunnattomasti nauttinut alkuperäiskahvien vivahteista.
Harrarin mustikkaisuudesta
Yirgacheffen (ehkä ibrikillä keitettynä turhankin pistävästä) sitruunaisuudesta, siksi sekoitan sitä muihin papuihin.
Quotemalan kahveissa olen kiintynyt suklaisuuteen
Java on myös yksi suosikeistani
Ja tietenkin tuo tyypillinen rio-y maku. Siinä on jotain ihmeellisen viehättävää.
Kaikkein mahtavinta on mielestäni ollut Etiopian Limu, mutta sitä ei tahdo saada mistään. Reilu vuosi sitten sain sitä Mestareilta ja pyysin paahtamaan vaaleaksi. Olin vasta aloittelemassa kotipaahtoa. aivan mahtava papu. Mielestäni ehkä kaikkein persoonallisin.
Olisiko niin, että Zassenhaus ei kuitenkaan jauha tarpeeksi hienoksi?
Itse olen huomannut, jauheen ollessa hieman liian karkea (kun en aluksi säätänyt aina myllyä ennen jauhatusta), että maku jää sellaiseksi pannukahvimaiseksi. Eli ibrikiä varten pitää päästä todella hienoon lopputulokseen.
Suosittelen melkein käymään Oy Eiring Ab:llä ja ostamaan, jo keräilymielessä, Alexander myllyn - sen kaikkein isoimman 40 tai 35 cm korkean. Aikaisemmin väitin nimen olevan Aleksandros, mutta se on Alexander.