Omassa hyllyssä ei ole Lenoirin levyjä. Pitäisi hankkia. Aika kattava vanhan bluesin valikoima kuitenkin.
Big Bill kyseli milloin häntä suvaitaan kutsua mieheksi. Sonny Williamson oli aina myös pelkkä Sonny Boy. Mutta Lenoirilla oli kovin kohtalo. Hänellä ei ollut edes etunimiä. Pelkät kirjaimet - ihan siis virallisesti J.B. voisi arvata esim. Sanoista junior boy. Mutta välttämättä ei mistään sanoista. On se, jos ei ihminen ansaitse edes nimeä....
Kolme suosikkiani tällä saralla ovat:
Sam Lightning Hopkins
Mississippi John Hurt
Ja Skip James, ehkä paras kitaristi ikinä.
Nämä soivat säännöllisesti tuvassa.
Harpisteista tyylikkäin minusta on juurikin Sonny Boy Williamson II ja Little Walter kannoilla.
Kahvista puheen ollen. Ainoa häpeä listassani on se, että John Hurtin Spoonful biisi on ylistyslaulu pikakahville...
, tai no ehkä vertauskuvallisesti jollekin muulle.
Pitää korjata biisin nimi taitaakin olla Coffee blues, vaikka spoonful on toistuva sana. Nyt soimaan...