Mites sitten noitten paahtoasteiden kanssa...
Eli meneekö se karkeasti niin että vaaleampi paahto on "kitkerämpää", hapokkaampaa. Kun taas tummempi taas pehmeämpää?
Oikeastaan kitkeryys ja hapokkuus ovat kahvin mauissa eri ääripäitä. Jos kuitenkin vaalea paahto maistuu hapokkaalta ja samalla kitkerältä, niin jossain on vikaa - todennäköisesti uuttoprosessissa tai papujen laadussa.
Vaaleahko paahto on hapokkaampaa ja mitä tummemmaksi paahdetaan sitä enemmän kitkeryys korostuu.
Oheinen taulukko ehkä avaa paahdon vaikutusta makuun helpommin kuin tuhat sanaa:
Tuon sinisen käyrän makua kuvaavana terminä voisi yksinkertaistetummin olla myös "makeus", koska suurinpiirtein noin karamellisoituvat sokerit alkavat reagoida ja niistä muodostuu sitten paljon monimuotoisempia aromeja. "Dark roast flavorin" voisi suomeksi kääntää vaikka kitkeryydeksi ja palaneen aromiksi.
Sinisen käyrän huippukohdassa (kun liikutaan aikajanalla vasemmalta oikealle) ollaan aika lähellä sitä, mitä keskipaahdolla tavoitellaan. Italialainen espressopaahto (toki Italiassakin on paljon alueellisia eroja: nyrkkisääntönä etelässä tummempaa, pohjoisessa vaaleampaa) lienee suurinpiirtein vihreän käyrän huipun tienoilla, kun taas kansainvälisesti tummina pidetyt paahdot alkanevat jostain viimeisen käyrän alkukohdilta. Oikeassa päädyssä papu on jo palanut hiileksi.
Mitään erityistä estettä ei ole, etteikö mitä tahansa paahtoastetta voisi uuttaa millä tahansa metodilla, kyse on lähinnä siitä että (laadukkaista) pavuista yritetään saada esille niiden parhaat ominaisuudet - niin paahdossa kuin uutossakin. Loppusuoralla asian ratkaisevat henkilökohtaiset makukysymykset, mutta yllä olevan kuvankin perusteella lienee selvää, että oikein tummaksi paahdetussa pavussa ei enää juurikaan itse pavun aromeja ole jäljellä, siksi se sopii hyvin heikkolaatuisille pavuille ihan vaikka peittämään makuvirheitä, mutta erittäin tummillekin paahdoille on oma ostajakuntansa (jota en tässä yhteydessä lähde kommentoimaan sen enempää
).