Jaahas jaahas. Asiasta siis vallitsee kahta koulukuntaa. Täytynee joka tapauksessa koittaa tuota pelkkää sekoittamistakin.
Aina kannattaa kokeilla eri tekniikoita, että selviää omalle maulle sopiva keittotapa. Itse kuohautan kahvin, koska siinä se sekoittuu ilman lusikkaa. Toisaalta olen turkkilaisen kahvin valmistuksessa tottunut kahvin kuohautukseen. Kahviguru Kenneth Davids toteaakin, että turkkilainen kahvi on ainoa, joka todella keitetään. Itse asiassa näin ei ole. Samaan sarjaan kuuluu suomalainen pannukahvi, joka perinteisesti kuohautetaan myös, sekä etiopialainen seremoniakahvi. Koulukuntia on todella kaksi suomalaisessa pannukahvissa.
Tarkoittaako rännäri valurautapannua kenties? Varmastikin täytyy paahtamistakin jossain vaiheessa koittaa, kuulostaa sen verran hienolta puuhalta!
Uunipaahto on ehkä helpoin ja varmin. Tuossa kuvaamassani tavassa paahtaa, jauhaa ja keittää kahvi yhtenäisessä prosessissa, on yksi ongelma. kahvi ei ehdi levähtää tarvittavaa vuorokautta ennen keittoa, jolloin maku jää hieman laimeaksi. Siksi nuotiolla toimien se on maukkain tapa valmistaa, mukana on savun makua ja seassa todella tummaksi paahtuneita papuja, mikä tuo makuvivahteita lopputulokseen.
Noin valmistettaessa kannattaa aina paahtaa papuja runsaammin, että niitä riittää viikon keittelyihin. Mutta kahvi kannattaa aina jauhaa ennen keittämistä.