Aloitan tämän filosofisen keskustelun kahvin mausta omaksi uudeksi aiheekseen.
Oivallista! Ovatkin ketjujen aiheet olleet viimeaikoina turhan maanläheisiä.
Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys: pitääkö kahvin maistua kahvilta?
Tällaista kysymystä varten sinun täytyisi ensin määritellä miltä kahvi maistuu?
Toki voi todeta että vain kahvipavuista valmistettu juoma on kahvia ja kysymys siitä montako pistettä veden pitäisi saada kahvinmaistelussa on väärin asetettu alunperin.
...ja kaikki kahvipavuista valmistettu juoma maistuu kahville (no, tämä sivuaa tuota edellistä kysymystä - miltä kahvi maistuu?). Toki voit pisteyttää veden kahvin rinnalla, mutta sinun pitää olla tarkkana
miten sen pisteytät - "näin paljon tykkään" asteikko ei käy jos haluat vertailla tuotteita rinnakkain. Koska kyse on loppupeleissä jonkinlaisesti mittaamisesta, tulee sinulla olla jokin yhteinen referenssi johon vettä ja kahvia mittaat. "Kahvimaisia" ominaisuuksia mitattaessa vesi saisi heikkoja pisteitä ja "vesimäisiä" ominaisuuksia mitattaessa kahvijuoma.
Mutta väittäisin, että on mahdollista sekoittaa hedelmäjuoma, jota ei voi erottaa ko. panamalaisesta kahvista. Jos nämä kaksi laitetaan eteen kahvinmaistelussa, niin pitääkö niille antaa eri pisteet tai kieltäytyä arvioimasta toista, vaikka ei pysty erottamaan kumpi on kumpi?
Tällainen vastakkainasettelu on mielestäni hieman teennäistä. Toinen juomista on valmistettu paahdetuista kahvipavuista uuttamalla ja toinen jollain näppärällä tavalla sekoittamalla. Vaikka kumpikin maistuisi samanlaiselta, niin toinen on kahvia ja toinen ei - et vain osaa sanoa eroa (mutta valkotakkiset kaverit jossain laboratoriossa osaisivat).
Mikä on kahvin maun ideaali? Jos ajattelee että pitäisi pyrkiä sellaisiin ideaaleihin, joiden toivoo nousevan yleisiksi periaatteiksi, niin jonkinlainen kahvimaisuus olisi kai silloin toivottavaa. Kahvin kontribuutio maun maailmalle on kuitenkin kahvimaisissa aromeissa; hedelmäteen, viinin, marjamehun tai kolajuoman korvaaminen ei ole kahvin kehityksen tärkein tavoite. Toisaalta kokeilut ja kummalliset oikut tuovat lisäväriä ja näkökulmaa, joten näitä erikoisempiakin oikkuja pitää arvostaa.
Miksi ihmessä kahvin maulla pitää olla ideaali?
Viittaat taas kahvimaisiin aromeihin - mitä ne tarkkaanottaen sinulle ovat? Arabican synnyinseudulta Etiopiasta tulee järjestään varsin hedelmäisiä kahveja - eikö hedelmäisyys tällöin ole yksi "kahvimaisista" ominaisuuksista mikäli sellaista juomassa sattuu esiintymään?
Erikoisuudet tuovat monimuotoisuutta. Jos joku kahvi tulevaisuudessa maistuisi kolajuomalle niin olisin aivan innoissani. Siis että paahdetuista pavuista jauhamaani jauhekasaa kuumalla vedelle huuhtelemalla saisin aikaan kolajuomaa. Eri asia on että saataisiinko siitä koskaan taloudellisesti kannattavaa kolajuoman korvaajaa - jos saataisiin niin olisin vielä enemmän innoissani - mutta ei tämä tarkoittaisi että kaikki kahvi tällöin maistuisi tuolta kolajuomalta.
Tuo on vähän subjektiivinen näkökulma. Itse juon kahvia aika kohtuudella, ehkä lopulta jopa vähemmän kuin keskivertokahvinjuoja. Mutta teetä vedänkin sitten litratolkulla. Minun päivässäni ei siis enää ole tarvetta tai tilaa "easy drinking" -kahville. Ja toisaalta tujuja teelaatuja en myöskään harrasta, tosin eipä niitä paljon olekaan (minun mittapuulla).
Samoin tämä on subjektiivinen näkökulma
. Koska tee on noin merkittävässä osassa päivittäisiä juomiasi, niin kahvin olet ymmärrettävästi halunnut pitää hieman erikoisempana - tämä toimii sinulle ja siksi se on
sinulle ok järjestely.
Oma kahvinkulutukseni on arkisin tyypillisesti se kaksi tuplaa aamulla (toinen maidon kanssa) ja sitten illalla semmoinen 3-5dl suodatinkahvia tilanteesta riippuen (eli jos jauheena lasketaan niin semmoinen 50-70 grammaa/päivä). Viikonloppuna tulee päivälle yksi kahvittelukerta lisää. Tuolla aiemmalla kommentillani en tarkoittanut "easy drinking" lähestymistapaa vaan yksinkertaisesti sitä että se kahvi oli
hyvää ilman että siinä oli mitään erikoisia makuvivahteita. Ei se vedeltä maistunut vaan makealta, sopivasti hapokkaalta ja pehmeältä, paksurunkoiselta juomalta. Ja koska olin juoman kahvipavuista uuttamalla hieman vaivaa nähden valmistanut niin pidin tilannetta erinomaisena (koska olen juonut elämäni aikana monta kupillista kahvijuomaa jotka eivät tällaista tasapainoa ole omanneet).
Kyllä. Tosin näen kahviskaalan niin laajana että en näe estettä sijoittaa sinne myös Panaman kaltaisia erikoisempia makuja.
Sama kysymys kuin Aleksille - miltä kahvi maistuu? Jos asiaa kysytään Japanilaiselta, Kolumbialaiselta, Kreikkalaiselta, Etiopialaiselta - niin saadaanko sama määritelmä? Panamalainen oli sinulle erikoisen makuinen kahvi koska se poikkeaa siitä mihin olet täällä Suomessa tottunut/kasvanut.
Voitaisiinko ajatella että tässä puhuttaisiin eri tyylisistä kahveista? Jos panamalaisesta puuttuu muille tyyleille tyypillinen "kahvimaisuus", voidaan sen vain ajatella kuuluvan asiaan eikä "kahvimaisuutta" tarvitsekaan odottaa tämän tyylisiltä kahveilta.
Naulan kantaan.
Täytynee sanoa vielä pari sanaa käyttämästäni asteikosta. Kutsun asteikkoa joskus absoluuttiseksi makuasteikoksi. Yritin tehdä asteikosta hyvin joustavan ja helppokäyttöisen, joten vain sen kaksi ääripäärätä on määritely, nolla (äärimmäisen pahaa) ja sata (äärimmäisen hyvää). Arvioin samalla asteikolla kaiken maisteltavissa olevan. Asteikkoa käyttäen saan arvion mm. seuraaville tuotteille: Olvin kolmosolut, J.P. Chenet Cabernet-Syrah, Laphroaig 10yo, tänään lounaalla syömäni pihviateria tai se panamalainen kahvi. Tavallaan voin sanoa että saan verrattua kumpi on parempaa, porkkana vai pihvi, Laphroaig vai J.P. Chenet. Käyttötarkoitukseen asteikko ei tietenkään anna vastausta.
Mielenkiintoinen asteikko ja mielenkiintoinen harrastus - pisteyttää siis omat makukokemukset. En vain näe mitä hyötyä tästä on (oman huvin ohella)? Kyseessähän on täysin subjektiivinen asteikko: jos sinulle pihvi oli parempi kuin porkkana, niin aika monelle se on varmasti toisin päin.