Jotkut neuvovat ettei missään tapauksessa pidä kiehauttaa (koska kahvi palaa), toisille taas se kuuluu asiaan.
Totta kyllä, itsekin olen saman ohjeen kuullut ja molempia käytäntöjä kokeillut. Eihän sitä keittää pidäkään, vaan kuohauttajakoulukuntalaiset tosiaan vaan käyttävät nopeasti tulella, että hieman nostaa pintaa.
Sama on muuten ibrikillä keitossa. Joissakin ohjeissa ihan kiehutetaan kahvia, kuten coffeegeekin ibrikohjeessa, mutta kyllä kaikki natiivit, joiden olen nähnyt keittävän vain kuohauttavat. Eli heti kun pinta alkaa kuohahtaa, kaadetaan kahvi kuppiin. Osa sitten kuohauttaa toisenkin kerran, jolloin kahvin annostelu tapahtuu kahdessa erässä.
Kyllä kiehuttaminen polttaa maun ja tekee sen kovaksi. Samahan se on teessäkin, ei liian keitettyä vettä.
En ole, mutta ajatus tosiaan kuulostaa kiinnostavalta. Kaikenlaisia muita maisteluja olen harrastanut, mutta kahvinmaistelussa vähän lisäjännyyttä kun itse prosessikin on kiinnostava.
Itse olen kavereiden kanssa harrastanut ihan kunnollisia oluen maistelu istujaisia, joissa on pidetty kirjaa. Aluksi tuli vaan meisteltua turhan montaa laatua
, eikä osannut sulkea suuta ajoissa
. Sittemmin oppi, että sellainen 4 - 5 on ihan hyvä määrä yhteen iltaan analysoitavaksi.
Kerran puhuimme kahvinmaistelu illasta. Joku neljä erilaista laatua voisi olla sopiva aluksi kirjanpidon kanssa maisteltavaksi. Etiopialainen hedelmäinen voisi olla yksi, joku hyvä eteläamerikkalainen esim. boliviasta, Sitten klassikko väliamerikasta ja joku itä-aasialainen laatu sekaan.
Tuommoisella tulisi selkeät erot sellaisille, jotka eivät kahvia harrasta tämän palstan porukan tavoin. Sitten voisi siirtyä tottumuksen myötä hienoimpiin eroihin, maistella erilaisia itä-afrikkalaisia laatuja yhdellä istunnolla jne...ja tietenkin opettella tuota proseduuria
PS: Sain muuten tunnustusta kreikkalaiselta kaveriltani rio-y ibrik sekoituksestani ja uunipaahdosta. Olin hyvin otettu.