Ostin eilen Caffin Sellon toimipisteestä varttikilon Colombia Medelliniä, joka oli paahdettu kymmenkunta päivää sitten juuri espressoa silmälläpitäen.
Silmämääräisesti paahto on tummanpuoleista, mutta sellaista tummalle paahdolle tyypillistä pelkän paahdon tuoksua pavuista ei nouse.Tähän mennessä olen päätynyt 17-18 g annostuksella, noin 24 sekunni uutolla ja 34 g kupillisella kauniiseen, makeaan kuppiin jossa aistittavissa kirsikan ja mantelin häivähdyksinä, hetkittäin jopa mansikkaisia makuja. Karvaus hyvin vähäistä ja seiiainen hyvin usein tuleva yleiskitkerä jälkimaku ei koskaan saapunut. Eilisissä 18 g, 26-27 s, 28 g ristretoissa sitä karvautta oli merkittävästi enemmän, mutta koko lailla makeaa kahvi oli niinkin.
Mia sanoi papuja myydessään, että kahvi kyllä kestää pidemmänkin uuton jopa puoleen minuuttin asti. Ei tullut kysyttyä, oliko tässä jotain pidempää esiuuttoa mukana tai jotain.Annostuksen lähtökohta oli 18-20 g, ja pihinä miehenä lähdin liikkeelle alakantista. Luultavasti kahviin tulisi vähän enemmän bodia tuhdilla annostuksella, kolumbialaisista on mielestäni kuitenkin irronnut tuhdimpaakin runkoa joskus. Toisaalta, olen viehtynyt kovasti myös espressossa näihin kirkkaampiin kuppeihin, joista yksittäiset aromit erottuvat selkeämpinä. Omaan makuuni sain homman nyt aika lailla kohdalleen, mutta täytyy miettiä jos vielä ennen pussin loppumista testailisi muitakin lähestymistapoja.
Maidon kanssa ponnistin tuota myös tänään aika mukavin, samettisen toffeisin lopputuloksin. En oikein tiedä, mitä siitä pitäisi maitokahvina sanoa. Hyvin pelaa, mutta yksittäiset aromit eivät hirveästi puske läpi. Lopputuotteen makeus riippunee maidosta ja siitä, kuinka ihanteelliseen lämpötilaan höyrytys onnistutaan pysäyttämään.
Tämä on kolmas Caffin paahtama kolumbialainen, jota olen kokeillut. Kaikista olen pitänyt aika kovasti. Caffin Sellon toimipisteeseen liittyvä tunteenpurkaus löytyy
blogista.