Vaahdotuksesta on hyvä ymmärtää, että se on kaksivaiheinen prosessi. Alussa maitoon lisätään ilmaa niin että pinnalle tulee isokuplaista vaahtoa, sitten tämä isokuplainen vaahto sekoitetaan loppumaitoon jolloin kuplat pienenevät ja koko maitomäärästä tulee kutakuinkin tasalaatuista mikrovahtoa.
Ensimmäisessä vaiheessa siis on tärkeää vain, että ilmaa saadaan mukaa hallitusti oikea määrä. Suutin kunnolla pinnan alle, höyryhana auki, ja sitten lasketaan kannua varovasti niin että suutin ryystää ilmaa. Samalla pinta nousee, ja näin jatkamalla kannun laskemista sopivasti saadaan ilmamäärä hallittua. Siksi puhutaan venyttämisestä. Tämä kestää vain pari sekuntia.
Toisessa vaiheessa suutin pyritään saamaan vaahdon ja nestemäisen maidon rajalle niin, että höyrysuihku imee vaahtoa mukaansa ja puhaltaa sen maidon sekaan. Suutin pitää saada myös sopivalle etäisyydelle kannun reunasta, jotta sekoittuminen on tehokkainta. Oikean paikan näkee parhaiten tarkkailemalla pintaa. Oikea kohta on siinä, missä maito liikkuu kovinta vauhtia.
Ja sitten pitää lopettaa ajoissa. Jos maidon päästää liian kuumaksi, sen proteiinit koaguloituvat ja kuplat hajoavat. Seurauksena on isokuplaista tiskivaahtoa.
Jotkut ovat opetelleet tyylin, jossa ensimmäistä ja toista vaihetta tehdään osin yhtä aikaa, eli lisäävät ilmaa hyvin varovasti lähes koko vaahdotuksen ajan. Itse pidän kuitenkin helpomana hallita ilman lisäämistä vain alussa. Riippuu varmaan laitteestakin.
Rasvainen maito on helpompi vaahdottaa tasalaatuiseksi. Rasvattoman vaahto erottuu nopeammin pinnalla kelluvaksi hötöksi. Minä käytän Valion kahvimaitoa, joka on laktoosittomista vaihtoehdoista paras. Se on laktoositonta kevytmaitoa, johon on lisätty maitoproteiinia.