Tuli tuota nyt kokeiltua keraamisella liedellä. Käytin kahvia noin 8% veden painosta, ilman sokeria ja hämmensin ennen lämmitystä.
Hienoa saada toisia testailuun mukaan. Hyvä Jiitee!
Pitänee hankkia seuraavaksi tuo digitaalivaaka. Tarvitsisin sitä leivonnassakin oikeastaan.
Prosessin aikana kävi melko selvästi ilmi miten hitaasti lämpö nousee pohjalta ylös. Eli riippuen mittarin sijainnista (pohjaosissa vaiko lähellä pintaa) vaihtui mittarin lukema arviolta 17-20 celsiusasteen verran.
Johtuuko tuo veden pinnan ja pohjan lämpöeroista vaiko mittarin epätarkuudesta, jos se ei ole tarpeeksi kauttaaltaan nesteen alla? Millaista mittaria käytät? Oman sokerilämpötilamittarin ohjeissa kerrottiin joku minimisyvyys, johon mittarin kärki pitää upottaa, että anturi on tarpeeksi pitkältä matkalta mitattavan nesteen peitossa. Huomasin itse saman eron, mutta tulkitsin sitä siten, että mittari valehtelee. Mutta sinunkin tulkinta on täysin mahdollinen - en vain tullut ajatelleeksi, kun oli iskostunut mieleen mittarin ohje.
Kysymys kuuluukin: lämmittääkö kaasuliesi pannussa olevan veden tasaisemmin liekin päästessä sen kyljillekin? Ja missä kohtaa pannua sitä kuohua muodostuu - pohjalla vai pinnassa?
Toinen kysymys on tapahtuuko lämmitys hyvin kyljillekin, jos liesi on hyvin pienillä tehoilla. Tuota liekkien kyljille kohoamista olen miettinyt itsekin. Sehän se on selkein selitys. Mutta auttaako se tiputtamaan kuohumislämpöä, vai nostaako se sitä mieluummin? Pitikö tässä kaivaa retkikeitin jostakin kellarin kätköistä... Se on vain hankalasti säädettävää mallia.
Kannun muodosta: jos pannu kapenee voimakkaasti, niin auttaako tämä alaosan lämpimämmän veden sekoittumista yläosiin?
Uskoisin niin, auttaahan se pyörteen saamista vaahdotukseenkin - ymmärtääkseni.
Tuossa Harion vesipannussa on vastaavankaltainen suht voimakkaasti kapeneva muoto ja kiehuessa näkyy selvästi miten vesi nousee reunoja myöten voimakkaasti ylös ja painuu keskeltä alas. Turkkilaisissa pannuissani kapeneminen on varsin maltillista (ovat niitä "maidonvaahdotuskannuja").
Pitää käydä isäukolta lainaan isompi kupari-ibrik. Itsellä nuo "aidot" värkit on niin pieniä, että mittarin lukeman saaminen pinnan ja pohjan erolta voi johtaa ennemmin mittarivirheeseen. Hankalaa, jos vettä on vain pari senttiä ja mittari pitäisi upottaa vähintään siihen syvyyteen.
Jauhe kellui veden pinnalla ja sitä sai hämmentää kunnolla että sekoittui veden kanssa. Kahvina oli Squaremilen Chelba Unionin Yirgacheffe ja lopputulos oli yllättävän hyvä huolimatta kaikesta keittelynaikaisesta säätelystä.
Nam - Yirgacheffeä. Kannataa sekoittaa kahvi vasta veden hiukan lämmettyä. Tuosta lämpötilaerosta pinnan ja pohjan välillä se mielenkiintoinen juttu, että turkishcoffeeworld comin ohjeessa kuohumista neuvottiin auttamaan kevyellä sekoittelulla. Jos koettaa sitä taktiikkaa, voi sekoituksen hoitaa samalla kun mittaa itse mittarilla.
Mielenkiintoinen kysymys on sekin, että jos nyt onnistuisi saamaan kuohumisen aikaiseksi alle 80 asteen, niin onko se oikeasti ideaali kahvin maun suhteen? No tämä selviää vain onnistumalla ja maistelemalla.
Hieno kuva muuten. Pitääpä itse kokeilla samanlaista.