On ihmisiä, joille aitous on itseisarvo.
Aitous on kyllä ihan älyttömän hankala itseisarvo. Siksi sitä kohtaan voi olla kriittinen. Mikä on aitoa maailmassa, joka on alati muutoksen tilassa? Tämänhän veti äärimmilleen Herakleitos lausuessaan "Kaikki virtaa". Lausahdus on sikäli pätevä, ettei mikään ole itsessään pysyvää tai muuttumatonta.
Ajattelimmepa viiniä, kahvityylejä, pitsaa tai pastaa. Mihin vedetään se raja ja kuka päättää sen milloin jokin tyyli on alkuperäinen. Jonkun mielestä se voi olla modernisoitunut maitokahvi, joiden annoskokoa kasvatetaan jatkuvasti. Jollekulle toiselle alkuperäinen on ibrik-keittely, ja kolmannelle etiopialainen seremonia.
Kaikkein hankalinta on tietynlainen kahvioppineisuus, joka saattaa muistuttaa jopa aatteellista fundamentalismia. Mutta ainahan meitä löytyy oikeaoppisuuden vaalijoita. Tosin tällä palstalla ei niitä taida pahemmin olla, vaikka joskus lausahdukset ovat aika tiukkapipoisia, mutta käsittääkseni hyvässä tarkoituksessa lausuttuja ohjeita. Siksi tämä on ainoa internet-foorumi, jonne viitsin kirjoitelle. Kiitos siitä kaikille.
Kahvin tyylit muuttuvat ja tulevat muuttumaan. Latte tarkoittaa nykyisin jotakin muuta kuin joskus aikaisemmin. Samoin on jossakin mielessä espresson laita. Nykyiset koneet paineineen ja esiuuttoinen ovat kuitenkin suhteellisen uusia. Vielä reilut puoli vuosisataa sitten kahvi oli hyvin toisenlaista. Olenko ymmärtänyt oikein?
Samoinhan on viinin laita. Vielä sata vuotta sitten viinit olivat paljon makeampia säilyvyyden vuoksi. Kuivat ja happamat viinit ovat varsin nuori asia viini historiaan nähden. Pastakin keitettiin alun perin mahdollisimman pehmeäksi ja lusikoitiin suuhun. Al dente on minusta parempi tapa, mutta sekään ei ole alkuperäinen trendi.
Olisin itse hyvin tyytyväinen, jos perustermistö pidettäisiin jotenkin kuosissa.
Jep, tämä on minunkin mielestäni tarpeellista, mutta kaiketi tyylien muuttuvuus aiheuttaa käsitteiden muokkautumista. Kielikin elää ja muuttuu jatkuvasti. Itsekin tosin olen kiukutellut, kun pitsamaailmassa ei kunnioiteta enää lainkaan vanhoja klassisia nimityksiä. Lempipitsani on "Napoletana", jossa ainakin Roomassa ja Toscanan alueella syötynä on tomaattikastikkeen lisäksi sardelleja ja kapriksia sekä mozzarellaa. Mutta Eu on rekisteröinyt aidon Napolilaisen pitsan, josta on kolme eri täyteversiota. Mikään niistä ei ole kyseinen. Jos taas tilaat Napoletanan Suomessa, saattaa kebab-pitserioissa olla tuolla nimellä ihan mitä tahansa. Napoletanan aidon virallistetun ohjeen pääsee lukemaan linkistä.
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:C:2008:040:0017:01:FI:HTMLItselleni Napoletana on se, joka sisältää sardelleja ja kapriksia sekä mozzarellaa. Sanoipa Eu mitä tahansa. Pitsaa tilatessa tietenkin vilkaisen listasta, mitä se missäkin sisältää. Ja usein pitää tilata jotakin ihan muuta.
Muuten: Onko latella, cappucinolla tai espressolla EU.n virallistamaa määritelmää?