Juuri Wienistä palanneena voi todeta, että siellä kahvilakulttuuri on vahva, mutta kahvikulttuuri ei. Suomalaisen paremman kahvilan kahvi (tuore ja perushyvistä puruista tehty) olisi ollut tervetullut löytö. Koko reissun aikana en juonut yhtään hyvää kahvikupillista.
Jees, juuri Barcelonasta palanneena voin kommentoida samalla tavalla. Tosin sai siellä hyvääkin kahvia, kun osasi etsiä. Mutta yleisimminkin tuo kahvi- ja kahvilakultuurin eron korostaminen on hyvä huomio. Me kadehdimme niin Pariisin, Madridin kuin Barcelonankin vilkasta ja eloisaa kahvilakulttuuria. Oma havaintoni on, että kahviloissa istuminen, seurustelu ja erityisesti niissä näyttäytyminen on mm. noissa kaupungeissa hyvin näkyvää. Niissä myös saa harmillisen usein eteensä surkeaa kahvia. Kahvikulttuuria vaalitaan sitten sivukatujen pienissä baareissa, joissa "vanhanaikainen" käsityö ja omistajan oman maun mukaan valitut pavut ovat kunniassaan.
Jotenkin tuntuu siltä, että trendikahviloiden touhu on alkanut elää omaa elämäänsä. Kahvilaan meneminen, "oikean" juoman tilaaminen ja jonkin barista-pellen teatraaliset elkeet ovat se varsinainen asia. Tällainen kahvilakulttuurin maailma elää omien kriteereidensä ja arvostustensa mukaisesti - kahvin laatu ei liity asiaan.